perjantai 21. joulukuuta 2012

maanantai 17. joulukuuta 2012

Seinäjoen tankomarkkinoilla

Matkamme tangomarkkinoiden synnyinkaupunkiin alkoi vähintäänkin paskamaisesti ainakin meidän pelaajien mielestä, kun bussimme oli melkein tunnin myöhässä kuskistamme riippumattomista syistä (Suuri kiitos kuljettaJannelle ihanasta kyydistä!!)
Odottelimme siis bussia Aurorahallilla täysin vastenmielisesti katsellen miesten edustuksen peliä. Strömbergiä ei tuntunut myöhästely haittaavan lainkaan, sillä hänellä vain tuli ylimääräiset höyryt nenästä ja korvista, sekä kaunis ja suloinen äänensä muuttui ainoastaan nuotilla möreämmäksi.
Tunnin odottelun jälkeen pääsimme istumaan paikoilleimme bussiin, mutta ei kuitenkaan mennyt kauaa kun Forsblomilta tippui ensimmäinen kyynel väärän musiikin johdosta... Uljua kun oli täysin ajattelematta ottanut kauhuksemme uuden Vain Elämää-hittilevyn mukaan.
Hetken matkan jälkeen ymmärsin minäkin Forsblomin tuskan: Sandbergin versiot Jari Sillanpään lauluista todellakin hyväilivät tärykalvojani.

Hyvinkään kohdalla poimimme loputkin onnekkaat kyytiin.
Tällä hetkellä bussin meno on hyvinkin aaltoilevaa: Sir Virtanen valtasi takalattian ja lukee siellä mustavalkosarjakuvaa kera omien ajatustensa. Ignatius opiskelee jotakin koulukirjaa mikä vaikuttaisi heprealta, mutta vakuuttaa sen olevan kuitenkin ekonometriaa.. Etupenkissä lapsemme leikkivät Virtasen tapaan oman aikansa leluilla, Törnqvistin kädessä on punaisilla kuorilla suojattu ipad ja näytöllä näyttäisi kirmaavan Hugo. Minulta taas valuu Hietasen kanssa samaan tahtiin kuola, kun katselemme Niemisen itse tehtyä hedelmäsalaattia. Bussin kimakoista kiljahduksista vastaa oma joulutonttumme Oksman, hän teki jälleen ilmeisen hienon piirrustuksen pelatessaan iphonellaan draw somethingia. Ahonen tuijottaa suoraan eteenpäin hymäilevä ilme kasvoillaan. Saatan vain arvata hänen ajatuksissaan juoksevan neljä maalia miesten pelissä syöttänyt poikaystävä.
Vain Elämää-levy on pyörinyt nyt ympäri ainakin kolme kertaa ja minulla on tunne, että pian tämän levyn takia tirautetaan toinenkin kyynel jos Jartsa ei tajua lopettaa Cheekin matkimista ajoissa! Kaikkien meidän parhaaksi ja onneksi Pirkkalan ABC häämöttää juuri edessämme. Pääsemme vihdoin pissille ja syömään jotakin mukavaa!

Ruokatauko oli paikallaan ja tuotti jälleen uutta huumoria joukkueemme sisällä. Ahonen ja Hietanen keksivät nokkelasti Sami Hintsasen tv-ohjelman ABC:n taulutelkkarista ja siitä tulikin sanonta tartu Mikkiin.. Kaikki voivat itse miettiä mikä siinä naurattaa, vinkkinä ohjaan teidät kuitenkin ajattelemaan mikrofonin sijasta joukkueemme päävalmentajaa.
Kapteenimme Lindholm keksi matkalle oivan tavan viihdyttää naisiaan! Aloitimme nimittäin maalintekijäloton. Karjulalla ei ainakaan ole lotto-onnea, sillä hän nosti hatusta minun nimeni ja minä istun koko pelin katsomossa. Toivotaan ettei Karjulalla ole rahapulaa.
Nyt matkamme jatkuu jälleen kohti Parkanon yösijaamme. Forsblomilla on jälleen itkukohtaus, vaikka Jartsa vaimennettiin jo heti tauon jälkeen. Matka siis etenee normaalisti!

Yömme hotellissa taittui mukavasti ja pääsimme nauttimaan aamupalastakin jo kello kahdeksan. Uljua innostui eniten leivänpaahtimesta  ja grillasi siinä leipiään ainakin puolituntia. Itänenkin selkeästi odotti jo ottelua ja aloitti valmistautumisen hakien aamiaista lisää ainakin neljä kertaa. Strömberg ei viitsinyt syödä ollenkaan, kai häntä jännitti niin paljon tuleva ottelu. Näin hänen luikkivan sivuovesta pihalle ovela ilme kasvoillaan, joten päättelin hänen lähtevän lenkille.
Aamiaisen jälkeen Strömberg pakotti naisemme omille jalanjäljilleen juoksulenkille. Hän vakuutti  sen selvästi piristävän mieltä, joten naisemme lähtivät kiljuen ulos kilpaillen siitä, kuka saa juosta ensimmäisenä. Niinhän siinä kävi, että juoksun lopettaminen tuntui mahdottomalta ja he kirmasivat samassa hötäkässä läheiselle hallille veistämään ja viilaamaan Hynysen ja Virtasen kehittämiä yv-kuvioita.
Aamureenihallille päästyämme tilanne ryöstäytyi täysin käsistä kun Oksman huomasi unohtaneensa sortsit hotellille. Alkoi oikea kansanliike kun hän yritti muiden kasseista tonkia itselleen päällepantavaa muiden jo lämmitellessä. Oksmanin hyvän tuurin vuoksi Sandbergin aarrelaukku ojensi Oksmanille pelastuksen ja hän pääsi omien luokse Parkanon vihreälle matolle.
Hynynen otti oman paikkansa katsomosta. Siellä hän suunnitteli yksinään nännien suojaimia sählypallon puolikkaista samalla kun lauloi Jesse Kaikurantaa. Strömberg otti suurimmaksi haasteekseen pitää radion kuuluvilla reenien ajan ja Karjula ei ehtinyt tanssimiseltaan koskea palloon ainakaan yli kymmentä kertaa.
Onneksi treeneissä tapahtui jotakin järkevääkin, kun pelaajamme totesivat uusien lapojen ja grippien toimivan moitteettomasti. Varusteidemme toimivuudesta saamme siiskin lähettää jälleen suuret ja lämpimät kiitokset varustevastaavallemme isä Hietaselle. Tämän lisäksi Nurmi ja Itänen alkoivat vihdoin löytää lämäreilleen suuntaa osuen jo samaan päätyyn kuin missä maali sijaitsee.

Reenien jälkeen kimpsut hotellilla pakattuamme ja ennen pelihallille lähtöämme päädyimme maistelemaan tämän kauden parasta kanapastaa, kera E Holmbergin ja Törnqvistin pakkoliikkeiden, paikalliseen ravintolaan. Hynyseltäkin pääsi kyynel kun hän arpaa ostaessaan joutui todistamaan olevansa täysi-ikäinen. Ymmärtäähän sen, kun vierellä on melkein 20 vuotta nuorempia typyköitä, joita ei epäilty lainkaan.

AIVAN MAHTAVA HOMMA!!! Peli näytti melkein siltä kuin sen kuuluisikin, ja me saimme pakata pisteet bussimme alaosaan. Nyt alkoi siis mukava ja jokapaikan puuduttava kotimatkamme kohti kotikontujamme. Iphonet piippaavat kovassa rytmissä todennäköisesti äitiemme onnitteluviesteistä. Vielä tänään meillä on edessämme lihapullia ja muusia, noin puolentunnin puudutuksen jälkeen. Maha täynnä on sitten hyvä leidiemme nukkua hapot pois jaloista, voiton hymy huulilla ja vartalot suihkun raikkaina. Kerrottakoon vielä, että Oksmanista tuli melkeinpä miljonääri hänen korjattuaan maalintekijälottopottimme. Nurmi kun meni ja kiskaisi meidän joukkueemme ensimmäisen maalin tänä iltana.

Kiitos! Ja moi<3 - Milla

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Vemppojen pelipäivä

Tiia Lehikoinen
On normaali, melko tumma sunnuntaipäivä. Joukkueemme hulttionuoret kokoontuvat jälleen kotikolollemme ottamaan vastaan Kalannin hurjassa rytmissä olevat ravurit. Minä (Lehikoinen) ja Vähälä otamme tutuksi tulleet istumapaikkamme katsomon keskiosasta. Alamme katsoa ja kirjata ylös peliä edeltäviä, normaaleja rutiineita, joita valitettavasti kunnossa olevat pelaajat eivät pääse todistamaan.

Vemppojen pelipäivä hallilla on aivan erilainen kuin kokoonpanossa olevien pelaajien. Kun joutuu silmät kosteina istumaan katsomon kovilla puupenkeillä, alkaa selkänojalliset siniset muoviset vaihtopenkit tuntumaan melkein sohvilta. Nyt vasta huomaa, että kotikolossa tapahtuu paljon asioita hulttioiden hakiessa hikeä pintaan alkulenkillä: Äidit Törnqvist ja Holmberg kantavat erivärisiä limupulloja yläkerrasta kantamalleen pöydälle. Kahvinkeitin höyryää täysillä ja pöytäliina viikataan nätisti putiikin ulkonäön piristämiseksi. Pikkuhiljaa pöytä täyttynee ihanien taustaäitiemme toimesta erilaisista suklaapatukoista ja tuoreista maukkaannäköisistä leivonnaisista. Tällä kertaa isä Holmberg virittää pukukoppimme suulle kaunista PSS-lippua. Levälammen isän toimesta kentältä puhdistuu kaikki ylimääräiset kivet ja pölyt. Pikkuhiljaa myös musiikki alkaa kaikumaan hallin suurista kaiuttimista. Hallissa on kaiken kaikkiaan ihana tunnelma ja taustajoukoistamme huomaa, että kaikki tekevät parhaansa, jotta hulttioiden oisi mahdollisimman hyvä pelata kotikolossa.

Hikiset hulttiot palaavat lenkiltä. Muutamia hiuksia vielä letitellään samalla, kun tuulipuvut vaihtuvat shortseihin. Hietanen ja Uljua kirmaavat jo kentällä pallonperässä, kun Ahonen ja Backman vasta saapuvat halliin. Rakkaat maalivahtimme pallottelevat keskenään samalla kun Uljua kiljuu pallottoman alkujumpan ohjeita. Pallollinen alkuverkka alkaa tuttuun tapaan kieppuvilla spinaroundeilla ja kovilla tuntumaa hakevilla lämäreillä. Pienpeliosuutta piristävät kirpeänkirkkaat Salming-liivit. Alkulämpö lähestyy loppuaan. Pelaajat ryntäävät koppiin syömään eväitään ja pallotyttömme mamma Kortelainen ja isät Lehikoinen ja Levälampi noukkivat palloja maasta samaan tahtiin kun Uljua nakkailee alivoimamaaleja. Levälammen äiti on asettanut Hart Sport-tynnyrit valmiiksi hulttioille penkin päähän. Peli on valmiina alkamaan!

Pelaajat tulevat kopistaan ulos fanien hullun mylvinnän saattelemana. Rivissä seistessään tyttöjä taitaa hieman jännittää, sillä kaikki tuijottavat takaseinässä olevaa mustaa kaistaletta, lukuunottamatta Ahosta joka levittää meille muikeimman hymynsä, jonka saa kasvoiltaan puristettua. Sandberg pitää yllä kannustusta koko yleisön edestä huutaen toinen toistaan typerämpiä kannustushuutoja.

Hulttioiden ensimmäinen erä ravureita vastaan näytti lupaavalta, kun taululle pamautettiin heti alussa 2-0 lukemat. Hulttiot kokeilivat omalla luvallaan possujunaa ja Strömbergin ilmeestä vaihtopenkillä huomasi, että sitä ei välttämättä kokeilla enään jatkossa... Myöskin pelin aikana taustalla soiva Robin sekoitti osan hulttioiden ajatuksia, saaden esim. Hietasen tanssahtelemaan vaihtopenkillä. Backman ja Ahonen ylittivät itsensä saapuessaan ensimmäisinä evästauolta, mutta Strömberg lopetti heidän aikeensa komentamalla heidät takaisin koppiin.

Toisesta erästä ei ole pahemmin sanottavaa. Peli on 3-2.

Nyt jännittää kolme minuuttia jäljellä ja peli tasan. Olemme vauhkoina. Nyt jos kysytään, että kestääkö kasetti, niin meidän vastauksemme on, että vemppojen kasetit eivät ainakaan kestä. Jalat vispaavat, kädet hikoavat, en tiedä tuleeko suusta itkua vai huutoa. Tämä on järkyttävää. Istumme katsomossa emmekä voi vaikuttaa tapahtumiin. Peli on siis 4-4 ja jatkoaikaa pukkaa.

Niinhän siinä kävi, että pisteet jaettiin ja meidän sykkeet on laskeneet kahdestasadasta sinne sadankuudenkymmenen kieppeille. Samalla, kun peli vihellettiin päätökseen, huomasimme, että taustojen tohina käynnistyy jälleen. Kahviota puretaan, toimitsijapöytä tyhjenee, musiikki alkaa pikkuhiljaa vaieta ja tulostaulu on jo nollattu. Ja kaikki tämä tapahtuu niinä minuutteina, kun hulttiot ravistelevat hikeä pois kainaloistaan.

Vemppana ollessamme olemme reagoineet asioihin, joihin ei normaalina pelaavana pelaajana ehdi reagoida. Sivussa ollessamme alamme arvostaa pelaamista eri tavalla ja taustojen todella suurta tekemää työtä. Nyt vasta ymmärtää, että kahvion pöytä ei täyty itsestään eikä kuvat nettiin tallennu tahdonvoimalla. Haluamme myös kertoa, että +/- tilastojen tekeminen ei ole aina yhtä herkkua, joten vinkkinä annamme teille rakkaat pelaajat ympäri maailman, kunnioittakaa taustajoukkojanne suurella sydämellä ja tukekaa vemppojenne mukana olemista. Arvostakaa sitä, että pystytte pelaamaan ja saatte olla osa joukkuetta.

Vemppaterkuin #38 ja #93

Ps. Meidän joukkueen muille vempoille terkkuja ja hyviä vointeja

lauantai 17. marraskuuta 2012

Millan Iholla: Kausi etenee


Jaahas, niin kävi että rysähti ja mun ihan uus keltainen Ahosen kaventama pelipaita ripustettiin henkariin ainakin pariksi viikoksi kaikkien muiden vemppojen tavoin.

Samoihin aikoihin kun Kolehmainen alkoi ottaa jälleen tuntumaa salminkiinsa, niin minä paiskasin omani nurkkaan ja aloin miettimään itelleni uutta yhen käden harrastusta... No ei siinä onneksi kauaa mennyt kun hoksasin, että tuleva työni on helpottaa kuuntelijoiden kutinaa ja vahvistaa haukkariani puristaen kynää kertoen lempityttöjeni tekemisiä teille ihanaiset fanit!

Faktahan on tällä hetkellä se, että mielestäni joukkueemme kannattaisi investoida rahoja ennemmin uusiin vemppoja kuntouttaviin spinning-pyöriin kuin hienoihin painatuksiin pelipaitoihimme. Nykysin kun meitä taitaa istua pelimme aikana enemmän katsomossa uudet makeet PSS jumpsuitit päällä, kun pelaajia pelaamassa kaukalossa hienoissa salming-vaatteissa.
Kylmäpusseja on mennyt joukkueellamme alkukauden aikana ainakin tuhat, teippirullista kuiskaamattakaan. Kysymys on myös herännyt, että syökö se Oksman sitä kuumageeliä vai kuinka suuret penikat sillä mahtaa olla, kun ainakin 100 tuubia sitäkin on kulunut jo loppuun...

Toisaalta on hyvä että että vemppoja on monia, sillä vertaistuen löytyminen näin läheltä on kuin lottovoitto. Ja samalla kun reenien aikana kuuntelee muiden tyttöjen kohtaloita, saa vilkuilla kentälle muiden lahjakkuuksien svengaavia spinaroudeja taustalla tietenkin kokoajan kaikuen daddy-Strömbergin kimeät huudot.

Fyysinen puoli joukkueessamme kramppaa pahasti, mutta henkinen osuus loistaa silti huipussaan: tälläkin sekunnilla odotamme kuumeisesti Itäsen järjestämiä pikkujouluja, joissa pääsemme kokeilemaan Itäsen isän rakentamaa saunaa samalla kun glögi tirisee kuumana kattilassa.


Nyt vaan odotellaan sitten joulun tuloa. En kyllä aio tarkkailla kinkun syömistäni yhtään, vaikka sitä kuluttava liikunta jääkin vähemmälle. Yksi positiivinen asia löytynee myös tästä asiasta, sillä kinkun mukana tullut massa auttaa varmasti jatkossa pitämään raajani kohdillaan, kun en kaadu ihan jokaisesta rimppakinttujen antamasta nipistyksestä!!

Kuulumisiin,

Milla





tiistai 30. lokakuuta 2012

Viimeksi meitä oli 352 - Voisiko meitä olla 389?

PSS:n virallisten sivujen otteluraportista poimittua: 
"Vaikka aivan kuluvan kauden koko sarjan ennätysyleisöä (389 katsojaa ottelussa Classic-Koovee) ei saavutettukaan, oli tunnelma ottelussa erittäin hyvä sekä kentällä, että erityisesti katsomossa. Paikalla oli yli 350 katsojaa ja ottelun tasaisuus piti jännitystä yllä ottelun loppuun asti. Myös ottelun tuomarilinja antoi joukkueille mahdollisuuden rehtiin vääntöön ja molemmat joukkueet pelasivatkin melko fyysisesti. Molemmat joukkueet kaipasivat ennakkoon tästä ottelusta pisteitä ja se näkyi ehkä hiukan joukkueiden otteissa jännityksenä. Ottelun lopputulos lienee molempien joukkueiden kannalta lopulta tyydyttävä, vaikka molemmilla oli paikat voittoonkin.
- Kiitokset koko joukkueen puolesta hienolle kotiyleisölle. Joukkue selvästi nautti pelaamisesta, kun katsomoonkin saatiin PSS:n väriä ja tunnelmaa, kiitteli Hynynen lopuksi kotiyleisöä."
Meillä on jälleen mahdollisuus sunnuntaina 11.11.2012 klo 17:00 - Nähdään Auroralla!
Lue koko otteluraportti täältä.

Millan Iholla - Huolttionuorten hirvipaisti



Talvi on vallannut kotikylämme. Lunta on kaikkialla ja pakkasmittarit hipovat huippujaan. Backmankin on kaivanut pinkin ihonlämmittäjänsä yllensä ja Lehikoisen ja Rainion nuppeja koristavat samanlaiset raidalliset aivotoiminnan ylläpitävät pipot. Kellotkin käännettiin yöllä kaakkoon, jotta joulu tulisi hiukan myöhemmin.

Eilisen Pro-oppitunnin jälkeen me lahjakkaat pelaajalapset pakkasimme koulukirjamme ja istahdimme tänä aamuna vakio paikoillemme, vakio bussiimme. Fanit valitettavasti pettivät, sillä bussissa on enemmän vapaata hengitystilaa kuin yleensä.

Bussissa on huikea tunnelma: Holmberg on kerrankin vaiennut, eikä Uljuakaan vaahtoa pelitavasta. Strömberg yrittää jutella, mutta kukaan ei valitettavasti vastaa Hynysen puututtua bussikuljetuksesta. Backman jupisee kateellisena Ahosen Ponke´s piposta samalla kun Ahonen ja Hietanen arpovat Ahosen ruotsin kotiläksyn taivutusmuotoja. Kyllönen vaikuttaa siltä, ettei tiedä itsekään missä on: silmät hamuilevat kaikkea mikä on paikallaan tai liikkuu.

Minä, Vähälä, toimitan tärkeintä tehtävää ja pidän yllä tätä PSS salaista kammiota Liika elämää blogia. Annan ajatuksen lentää ja kynän sauhuta kun tarkkailen peliystäviäni bussin takaosasta.
Peliin matkustaminen on aina yhtä jännää, kun saa arvailla tulevan pelialustan kokoa ja muotoa. Jyväskylän Happeen b-tyttöjen kotikolo on meille yhtä tuntematon, kuin F Holmbergille suomenkieliset sananlaskut…

Muutaman tunnin kuluttua tuosta edellisestä lauseesta palaan toimittajan virkaani nyt ja raportoin teille rakkaat kuulijat hulttionuorten tärkeimmät hetket Jyväskylän suunnalta. Peli oli mitä mainion näyte miten toimitaan kun väsyttää! Naureskellaan kevyesti, nautitaan sählystä ja tehdään hienoja maaleja. Rainion hulttiokin nasautti ensimmäisen SM-sarja maalinsa hienosti omasta päästä roiskaisten, ja ainoa kentälle ehtinyt vaihdon suorittaneen Jyväskylän peluri kannusti Rainiota työntäen pallon oman pelikaverinsa selän taakse. No pallo bägiin ja kohti uusia verkkoja!! 

Myöskin minun kannattamani ajatus ”suunnitellaan itse kuviot” tuotti yv:llä tulosta, kun Strömbergin kädestä riuhtaistu kynä antoi uuden suunnan Hietasen syötöille ja Uljua pääsi napsauttamaan pallon muutamaan otteeseen Jyväskylän verkon perukoille aivan maalin edestä.

Ahonen korjasi tilanteen fanien suhteen, kun laittomalla käyräsalmingillaan veivaten spinaroundejaan sivuun eteen taakse ja viistoon sai hän Jyväskyläläisen poikaporukan kiljumaan nimeään yläkatsomossa.
Lopputulos oli selkeä 1-7. Pisteitä jaettiin melko tasaisesti ja puhumalla pärjäsi hienosti tuomareiden kanssa. Sain minäkin nimiini kaksi ylimääräistä syöttöpistettä perustellen tilanteen järkevästi ja huutaen että mää olin kentällä! Sieltähän niitä pisteitä sitten tuli.. Sitä en kyllä ymmärrä, että mitä soopaa se kiikari-Backman usutti tuomareille saaden myöskin yhden syöttöpisteen nimiinsä…

Levälammen syöttöpisteen pilasi Jyväskyläläinen tuoden päänsä heittokäden eteen! No Jyväskyläläisen onneksi, en usko että Levälammen kiskaisu 120 km/h tuntui juurikaan missään koko porvoolaisen pesukoneen pyörityksen jälkeen...

Ja taas kotimatkamme taittuu mukavasti bussissa nukkuen pisteet kainalossa. Strömbergkin ymmärsi vaieta ja hiljentää Hedberg videon Ahosen päälle istumis uhkausten kannustamana. 

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin maailmanvalloitusta, onhan edustajiamme lähdössä heiluttamaan Sveitsiin asti Porvoon lippua.

Kiitos ja kuulumisiin! Peli onnea typyköille leijona paitoihin!

#93

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Liikapelaajan päiväkirja, osa 7 - Mitäs sitten kun Dina palaa kokoonpanoon?


Maalit tarjoaa Sandbergin automaalaamo ja loput maalivahti Sandberg.

Ihan vinkkinä vaan kaikille: ei kannata loukkaantua niin, että on melkein kokonaisen vuoden sivussa pelihommista ja sen sijaan ottaa vastuulleen melkeinpä kaiken maan ja taivaan väliltä koskien pelitapahtumia. Niistä ei sitte millään meinaa päästä eroon! Noh, eihän se ehkä ihan näin oo mutta niin musta välillä tuntuu.

Pelipäivänhän pitäisi olla juhlapäivä ja näinkin kovaäänisen pähkähullun ”true-fanin” pitäisi antaa kaikki energiansa kannustamiseen eikä niin sanotusti hallin pystyssä pitämiseen.

Ehkä mä vähän liioittelen mutta siinä vaiheessa kun oon juossu hiki hatussa melkeinpä kaksi tuntia ennen peliä on se pelin seuraaminen ja kannustaminenkin jo lepoa. Mut ainiin, ”muista tehdä plusmiinukset ja laskea torjunnat!!”… 

Viime viikonloppuna hommia taas riitti. Joka suunnasta kuuluu huutoja ja komennuksia eri hommiin; ”Dina hae liivit alkulämppään”, ”Dina, missä pallot on?”, ”Dina, missä mankka on?” ”Dina, voitko täyttää mun juomapullon?” ”Dina, hae mailoja ja palloja erätaukokisaan!” ”Dina, vedä erätaukokisat”, ”Dina, onko meillä teippiä?”, ”Dina, miks ei mankka toimi?”, ”Dina, missä meidän levyt on?”, ”Dina, laske katsojat!”, ”Dina, hoida tilastot!, Dina, Dina, Dina, Dina…. Ja kaiken kukkulaksi koutsi pyytää vielä kirjottamaan tästä kaikesta jonkun blogin!!!! Morjens :D

Hyvinhän nää hommat kuitenkin sujuu kun sen osaa. ;) Lauantaina yritin jopa taktikoida ja tulla hallille vaan 10 minuuttia ennen hulttionuorten peliä. Miten siinä kävikään… Piti heti ekaks mennä korjaamaan musiikkiasiat. Hallilla nimittäin soi maalibiisi jo alkulämmittelyn aikana. Kuuluttaja sitten tokaisi mulle, että ”ai, onko teillä jotkut tietyt maali- ja sisääntulobiisit?” Eipä ois taas Henna saanu muumibiisejä kohilleen peliin ilman mua ;)

Entäs sitten jos joskus tulevaisuudessa toivun vammoistani ja pääsen takasin kokoonapanoon? Kuka sitte kantaa karkille nenäliinoja vaihtopenkille tai vetää erätaukokisoja pikkujunnareille? Noh, onneks meillä sentään on kunnon superhuoltajat eikä tartte niiden hommiin puuttua. Eikä sentään tartte toimitsiapöydän tai hellan ääreen mennä sekoilemaan. Sehän tästä vielä puuttuis…

#13

lauantai 13. lokakuuta 2012

Liikapelaajan päiväkirja, osa 6


Karkasi nuo hulttionuorten ja huoltajien jutut niin käsistä, että välillä on aikuisten pelureiden vuoro. Plokkaajana parkkipirkkojen kuningatar Cändy.

Alkuviikko oli aika levoton ja meni vielä palautuessa Kreetan matkalta ja koulussa siitä jauhettiinkin kokoajan kaikkine raportteineen. Odotin innolla illan treenejä koska oli luvassa ”aikuisten naisten tuokio” (treenit). No mehän aateltiin Oksumanin kanssa että tuleepahan tästä kunnon treenit viininmaistelun ja suolakeksien parissa. Noh, eihän se ihan niin menny. Hiljaista oli  treeneissä, kun ei hulttionuoret ollu paikalla. Hyvin me naiset kuitenkin vedettiin! ;)

Heti tiistain treeneissä oli sitten niin kova meininki että etureisi jopa revähti. Ei ku apteekkiin ostamaan lisää mobilaattia, buranaa, icepowerii, hotgeeli ja tigerbalsamii. Ehkä näillä pärjäis.

Keskiviikon venäjän suullinen tentti meni ihmeen hyvin ja tuli ihan sellanen fiilis että voin ehkä sittenkin joskus muuttaa Venäjälle, että mne gavarju njet paruski spasiiba pashalsta . Noot. En todellakaan aio lukea enään yhtäkään venäjän kurssia tämän tentin jälkeen, jos en sitten toki joudu uusintaan! Jopa Candyn ”pitkät” hermot meni!

Aateltiin ton reippaan Samperin kanssa lähteä iltapäivälenkille sen koiran kanssa kun ei tässä muutakaan OT:ta oikeen pysty tekemään vamma reidellä. Monien lätäköiden, kirosanojen, ja koiran pissataukojen jälkeen, löysi koirakin itselleen sielunkumppanin mutalätäköstä, kuinka romanttista. Onneks ei oo mun tehtävä pestä sitä piskiä…

Torstaina oli sitten taas venäjän tentti mutta tällä kertaa kirjallinen. Meni viel huonommin, kun se suullinen, morjens. No ei siinä mitään, tentin jälkeen mua odotti shoppailu hulluille päiville, woop woop viikon kohojohta. Siellä keltamustien laatikoiden takana löysin Sofian! Entisen PSS:n huippuveskarin! Se kun vaihtoi tän ihanan säbäelämän pelkkään shoppailuun ja puutarhan hoitoon ;) Siellä me sitten shoppailtiin kuin viimeistä päivää ja kahden tunnin jälkeen oltiin aivan rikki. Tuloksena hulluilta päiviltä oli 6 gainomaxia, 3 protskupatuukka ja 3 parii urheilusukkia. Kuinka urheilullinen oikeen olenkaan!!

Illalla sitten jatkui tämä urheilullinen elämäntapa pizzan syömisellä, eihän sitä pysty vastustaa jos joku tarjoo. Suoraan Kotipizzalta kotikololle kannustamaan meidän pikkuset voittoon. Onneksi katsomosta löytyi minun kanssa saman henkisiä ihmisiä nimittäin Haakana, Lehikoinen, Kolehmainen ja Sandberg. Oli aivan loistava kannustus, eli ei sinnepäinkään. Sandberg kävi ainakin taas tuttuun tapaan vähän ylikierroksilla.. noh, onneks sentään joku jaksaa kannustaa. Hienosti meidän hulttionuoret kuitenki hoiti ton voiton kotiin ihan keeevyeesti.

Hulttionuorten räkämaalit Auroralla

Uljualla meinasi tosin välillä toi keskittyminen herpaantui, eikä aina oikeen keskittynyt olennaiseen, vaan nauroi levottomille kannustajille katsomossa. SAKKOJA!!!! Niin ja kyllähän niitä sakkoja vois jaella vähän enemmänki yhdelle toisellekin henkilölle joka fiksusti ompeli hihat yhteen… ei tästä sen enempää ainakaan nimillä... Aaaahoooneeeen!!

Perjantai fiiliksissä ollaaan. Ei koulua 10 päivään mitäs tässä keksis? Ainakin herätään 7 aamutreeneihin. Seuraavat 9 päivää voiskin sitten vaan parkkipirkkoilla. Haha, eli paaaaljon sakkoja kehiin vaan. VAPISKAAAAAA autoilijat!!

# 14

tiistai 9. lokakuuta 2012

Huoltokirja, osa 2 - Huoltajat Tuizi ja Sipe palaa hulttionuorten kanssa Oulusta

Huoltajat Tuizi ja Sipe plokkaa pussissa huolttionuorten (tyttöjen SM-sarjajoukkue) matkalla Ouluun ja nyt myös takaisin.

7.10.2012

Kyllä nää hotelliyöt on kivoja. Saa nukkua pitkään… No sängyt oli hyvät, mutta iPhonen palosireeniä muistuttava herätys herätti minut hyvissä ajoissa, eli se pitkistä yöunista. Onneksi hotellimme tarjosi maittavan aamupalan ”Soutaa-Huopaa” Jukka-Pojan seurassa. 

Santsikierros ei vaan tytöiltä onnistunut ihan nappiin. Aamupala ravintolan tarjoilija oli ilmeisesti väärällä jalalla herännyt, kun alkoi tytöiltä kyselemään valmentajan perään toisella aamupalakierroksella tai ehkä Mikki oli jo aikaisemmin aamulla tehnyt vaikutuksen ja tarjoilija olisi halunnut uudelleen tavata.

Palaverien jälkeen matka hallille alkoi. Tytöt tästä lähin sitten seuraatte joh… siis huoltajaa, että löydätte hallille. No viimeisetkin pelaajat tiensä hallille löysi pienen mutkan kautta. Lihakset olivat ainakin lämminneet kantaessaan yli-isoja bägejä olallaan.

Huoltajien taidot pääsi heti koetukselle, kun tyttöjen karvattomat sääret ja polvet tarvitsi teippausta. Teippi muuten pysyy paremmin DDR:n naisvoimistelijan jalassa kuin meidän silosääristen kamarineitojen säärissä. Eli huoltaja tässä ehdottaakin, että sheivaus on tästä lähin kielletty ja kunnon säärikarvat kasvamaan. Ei tarvitse montaa teippirullaa tuhlata.

Kanisterit täyttöön ja taikajuomat juomapulloihin ja peli on valmis alkamaan. Ai niin muutama nenäliina pienille räkänokille penkin päähän, jotta pelin tiimellyksessä voi söpöistä nenistä eritettä niistää.

Tyttöjen marssiessa sisälle, ei Oululaisista stereoista kuulunut pihaustakaan. Oli varmaan töpseli irronnut seinästä. Melkein teki mieli huoltajien laulaa enkelikuoron lailla ilosävelet ilmoille. Onneksi HV:n puhelin säästi yleisön korvia ja kajautti tyttöjen kunniaksi Petri Nygårdin Hyvästi selvä päivä. Olikohan tämä ennakkoa OLS:n tytöille, sellaiseen PSS kuivausrumpuun he heti joutuivat kun ihanasti Oulua puhuva tuomari vihelsi pilliinsä.

Ottelu oli täydellistä PSS:n hallintaa. Ensimmäinen ja toinen erä meni huoltajien kannalta hyvin, muutama juomapullon täyttö ja melkein sain laittaa yhden laastarin sormen. Mutta ennekuin sain laastaripaketin auki, niin verenvuoto oli jo ehtinyt tyrehtyä.

Kolmannessa erässä OLS oli erittäin vihainen. Johtivathan meidän pienokaiset jo 8-0 ja OLS:lla oli kovasti kirittävää seuraavan 20 minuutin aikana. Huoltajien silmissä ei näyttänyt kovin hyvälle, ei varsinkaan kun Oulun Urheilutalon kaukalo ei meinannut mahtua parketille ja seinät tulivat yllättävän nopeasti vastaan.

Ennen Erän puolta väliä se sitten tapahtui, huoltajan pahin painajainen. Yksi meidän pelaaja taklattiin vauhdilla katsomoon. Seurauksena oli tuomarin käsi pystyssä vaarallisesta pelistä. Huoltajalle tuli kiire kun meidän pieni Tiitu makasi reporankana verissä päin OLS:n katsomon seassa. Tiitu sivuun ja ensin jäätä päähän, mutta kohta katsomon lattia alkoi täyttyä verestä. Päästä siis vuotaa yllättävän paljon verta. Onneksemme meillä oli mukana paljon taitoksia ja saimme Tiitun pikkurillin kynnenpuolikkaan kokoisen haavan paikattua. Sen verran kyllä tälli päähän oli kova, että pelaajaa ei enää päästetty kentälle rehkimään.

Loppu peli sujui rauhallisesti. Taisi pelaajat sen verran pelästyä rumasta taklauksesta. Huoltajan onneksi ei valmentajillekkaan tarvinnut kaivaa Nitroa tai vaaleanpunaista pilleriä laukusta. Pilliin vihellys kuultiin korvia kunnioittavalla Oulun murteella ja valotaulu näytti komeat lukemat 0-11.

Suklaan ja suihkun jälkeen oli kotimatka valmis alkamaan! Matkan lähtöaikaa myöhästytti Noora, Ronja ja Roosa. Tytöt olivat sitten vääntäneet hienot kampaukset itselleen muiden istuessa bussissa pipo päässä. No eihän sitä koskaan tiedä missä se elämän prinssi tulee vastaan.

Porvooseen saavuttiin aikataulussa klo 23:38.

Huoltajat kiittää ja kuittaa ja lähtee täyttämään salaperäisiä jauhepusseja seuraavaan peliin!

Erityiskiitos prinsessoille, joita ilman viikonloppuni olisi kuin puolukkakori ilman puolukoita. Kiitti myös Mikille, jota ilman elämä olisi kuin miekkailu ilman miekkoja sekä HV:lle, joka on jäänyt monesta hyvästä jutusta paitsi matkustaessaan junalla. Kiitos Rakkaalle kuljettajalleni, olipa kiva viettää yhteisiä vapaita. Erityiskiitos SIPE:lle, ilman sua mä olisin kuin pariton kumisaapas, joka etsii märkää lätäkköä syksyn pimenevissä illoissa!

Sipen kuvamuistoja reissulta täällä.

# 112 Tuizi

maanantai 8. lokakuuta 2012

Huoltokirja, osa 1 - Huoltajat Tuizi ja Sipe hulttionuorten matkassa


Huoltajat Tuizi ja Sipe plokkaa pussissa huolttionuorten (tyttöjen SM-sarjajoukkue) matkalla Ouluun ja toivottavasti myös takaisin.

Ihanaa saa nukkua pitkään VAPAA viikonloppuu… sit heräsin tuohon typerään sarastuskellon viserrykseen, jonka muuten olen saanut mieheltäni joululahjaksi! Pakko vaan vääntää ittensä sängystä ylös ja kolmelle lapselle eväitä tekemään. 

Ei sit ollukkaan vapaa viikonloppu vaikka niin mun työvuorolistassa lukee. Kaikki kolme lasta pelaa eri puolilla Suomea. Onneksi anoppi ja varakoti-Markku huolehtii pienemmistä. Itse pääsen mieheni kanssa viettämään romanttista hotelliyötä  Ouluun 20 muun PSSläisen kanssa.

Sabamaratonviikonloppu alkoi D-tyttöjen voitokkaalla pelillä Auroralla. Kannustamisen välissä ja erätauoilla pilkoin, sekoitin, soseutin ja kuumensin, katoin, hämmensin ja vatkasin, eli normi settiä. Mä kyl taisin enemmän hoitaa ton kattomisen ja sekoittamisen ja tyttöjen varaäiti Arja hoiti kaikki muut. Ruoka kyllä valmistui ajoissa ja 17 nälkäistä B-tyttöä sai mahansa täyteen ja matka Ouluun alkoi.

Matka alkoi hiukan (jo tässä vaiheessa) aikataulusta myöhässä, koska bussin tuunaaminen kesti odotettua kauemmin ja mun matkatekemiset oli joku ängennyt bussin alle. Hiukka oli myös vaikeuksia DVD:n kanssa, ääni kyllä kuuluu, mutta kuva ei näy. No Sami Hedbergiä voi kyllä kuunnellakin, ei siitä kuvasta niin välii.

Matkan ensimmäiset 100 km sujui hiljaisuuden (vähän jo alkoi pelottaa, että mitäköhän noi junnut nyt keksii) vallitessa. Pienet päikkärit ne vaan otti ja taas oli virtaa. Senni ja Noora ei nukkunut vaan kehitteli matkan ensimmäisen tietokilpailun, jonka huoltotiimi voitti selvästi. Palkintoa ei vaan herunut, koska meitä syytettiin vilpistä ja lahjonnasta. Voiko pieni Sisu-pastilli olla lahjontaa??? Jätettiin protesti!

Ensimmäinen pysähdys oli tietenkin Jari-Pekassa, ettei isommat ostaisi mitään kiellettyjä aineita bussiin, olihan kyydissämme monta alaikäistä. Vatsan toimitus onnistui hienosti myös Millalta pitkistä WC jonoista huolimatta, huoltajan ei tarvinnut kaivaa laukustaan laksatiivejä. 7,5 min pitt stop piti kutinsa.

Matkalla kävimme ottamassa mallia Happee vastaan SB-Pro liigapelista. Pääsimme ilmaiseksi sisälle. Kiitos Strömbergin. En halua tietää millä keinolla liput oli hommattu, kiristämällä? Lahjomalla? Vai uhkaamalla? Oli siinä pelissä pikkaisen huoltajallekin oppia kun Happeen huoltotiimi hoiti mallikkaasti kasvovammaa. Kahden erän tarkkailun jälkeen olimme valmiita jatkamaan matkaa.

”Meil on nälkä! Koska pysähdytään? Nälkä!” Omituinen älämölö keskeytti mun  romaanin lukemisen (Opas kinesioteippaukseen). Kunnollisena huoltajana sovin kuljettajan kanssa seuraavasta pysähdyksestä, joka oli pienen pieni huoltoasema jossain päin matkalla Ouluun. Siellä ilkeä valmentajamme änkesi tytöt koirille tarkoitettuun häkkiin ja kirjoitti vielä päälle RUOKINTA KIELLETTY! Ei hätää vanhemmat siellä kotisohvillanne lapsenne ovat kyllä kaikki mukana bussissa, kiitos Sipen pelastusoperaation.

Pulkkilassa oli seuraava huoltotoimenpide, ruokinta ja iltapalan hankinta. Sitruunamuffinsseja, suklaata, limua (lue EDiä) ja tietenkin paljon sipsejä. No vitsi, vitsi! Ei kai kunnon huoltaja tälläistä iltapalaa nuorille urheilijan aluille syöttäisi! Pimeässä vesisateessa (onneksi ei sada lunta) matkamme jatkui kohti Oulua!

Ouluun päästyämme majoittauduimme 5 tähden hotelliin, niin kuin aina reissuillamme. Kiakin oli tyytyväinen kun ei tällä kertaa joutunut sikalaan. Tyttöjen huonejako oli onnistunut, ainakin hotellin puolesta, kun kolme pienintä prinsessaamme oli saanut saman huoneen avaimet kolmen karvasen miehen kanssa. Huoltaja tämänkin selvitti ja miehet saivat onneksi toisen huoneen. Tytöt lenkille ja huoltajat valmentajien ASENNE-avustuksella loihtivat tytöille iltapalan.

Klo 23:35 vihdoinkin pääsen viettämään laatuaikaa = romanttista hotelliyötä mieheni kanssa, joka kuorsaa jo viereisessä sängyssä!

Huomenna (jos enää jaksan kirjoittaa) voitte lukea kuinka huoltaja selviytyi pelistä ja pääsikö koko porukka takaisin Porvooseen!

Tuizi

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Liikapelaajan päiväkirja, osa 5 - Pororeissun loppuhuimentuma

Täällä kiikari-Backman kirjoittelee taas.

Eilen illalla klo. 22.00 kieppeillä saavuimme Scandic Oulu hotellille. Strömberg huomasi tyttärien juoksujalkojen vipattavan, joten hän passitti tyttäret ulos vesisateeseen.

Aamulla heräsimme silmäpussit suurina juhlapäiväämme. Varkaita oli liikenteessä, kun pääkapteenimme Uljua yritti titteliinsä vedoten ryövätä Hietasen syntymäpäiväjuhlan. Homma saatiin kuitenkin selvitettyä, kun Uljua ymmärsi heittää asian sketsiksi.

Aloitimme otteluun valmistautumisen navigaattoreidemme pettäminä, kun vaelsimme kymmenen kilometriä väärään suuntaan työkalupakkejamme roudatessa. Aarrekartta päätyi lopulta Hietasen käsiin ja parin mutkan kautta oikea suunta Oulun onkaloon löytyi.

Lihaksistoa lämmittäessämme huomasimme varhain, että Oulun kotiläksyt oli luetut. Jalat liikkuivat nopeammin kuin pallo ja Salmingit viuhuivat kauniimmin kuin Oulun tuuli.

Ottelu oli hallinnassamme koko pelin ja mieleni muuttui mukavaksi, kun katselin joukkuetovereideni onnistumisia. Strömbergin nenä väpätti pisteitä sadellessa, kun taas Virtasen parrasta ropisivat viime kauden tuskanhiet pelaajien niskoille.

Jätimme Oulun onkalon tulostauluineen taaksenme. Taululla luki mahtipontinen viesti (0-11) PSS:n tuleville vastustajille.

Nyt kiiruhdan tyttärien tykö oululaisten lahjoittamien porontaljojen alle uinumaan makeaa unta. Voin luvata, että seuraavaan tapaamiseen mennessä kiikari-Backmanista on kuoriutunut pisteautomatsiima.
VI SES!

# 17

lauantai 6. lokakuuta 2012

Liikapelaajan päiväkirja, osa 4 - Dysleksiima

Täällä Backman, joulukinkkujaan esittelevä suomenruotsalainen dysleksikko raportoi tyttärien poroseikkailuista.

Aamuni alkoi loistavasti. Pienen pommiin nukkumisen jälkeen sujautin näppärästi Seppälän irtoripset luomilleni ja suuntasin kohti koloa. Kololla meitä odotti mahti annos lihapullia ja perunamuussia (kiitos kokkaajille)! Tankkauksen jälkeen lätkäisimme Demin kuumat julisteet koristamaan linja-autoamme. Oli tyttärillä ihailemista, kun bussin etuosaa koristivat kaksi herkkua, Channing Tatum ja Mika Strömberg.

Ihailujen lomassa kananen ja muna testasivat tyttärien PSS tietämystä tietovisalla. Voittajaksi selviytyi minun kipparoimani tiimi: Kalkkunanmunat.(HYVÄ ME)!

Matkan edetessä kololla nautitut lihapullat alkoivat hiljalleen puskea takaisin päivänvaloon, joten Strömbergin pyynnöstä pysähdyimme Jari-Pekkaan tarpeille.

Matkamme jatkunee nyt porojen läheisyyteen, tehden vielä pysähdyksen Jyväskylän kohdalla. 

Illalla vielä luvassa kuuminta muotia ja lisäkuulumisia seikkailustamme, stay to blog!

#17

torstai 4. lokakuuta 2012

Liikapelaajan päiväkirja, osa 3


Oppilas ei suoriudu kokeesta ilman, että on opiskellut ahkerasti ja ollut oppitunneilla hereillä. Kokeeseen meneminen lukematta olisi multimaalisen typerää. Näin meidän joukkueellemme tapahtui eilisessä ottelussa Erää vastaan.

Harjoituksissa emme ole lähi päivinä harjoitelleet omalla tasollamme  ja pieniä torkahduksia kesken harjoitusten on ollut havaittavissa. Peliin meneminen pienehkössä koomassa oli hypersupermaalisen typerää.

Toivottavasti opimme tästä oppitunnista ja lähdemme tuleviin koitoksiin pää pystyssä yhä kokeneempina. Faktahan on se, että kun asioita tehdään huolella, on saumaa näyttää, mistä se porvoolainen kana pissii.

Tänään harjoituksissa tempo oli taas maksimiteholla. Strömberg valaisi meidät takaisin raiteille ja harjoittelukin näytti suhk.koht. hyvältä. Huomenna vielä hyvät harjoitukset alle niin voimme hyvillä mielin lähteä lauantaina kohti Oulua.

Matkalla luvassa tietovisoja sekä hieman henkilökohtaisempia visoja, joita mm. Vähälä lupautunut pitämään, avustuksenaan C-kirjaimella alkava aikakausilehti.

Nyt on minun aikani hyvästellä blogi ja teroittaa kynä teräväksi seuraavalle bloggaajalle.

#28

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Katse eteenpäin!

Tänään ei jäänyt lapsille kerrottavaa - KATSE tulevaisuuteen!
Lisää Tuula Heino-Kyllösen kuvia ottelusta Erä III - PSS löytyy täältä.

Liikapelaajan päiväkirja, osa 2

Täällä teidän iloksenne rakas puolustajanne Ahonen raportoi tämän viikon kohokohtia ja tulevien päivien koitoksia. 

Itse olen elänyt melkoisen hullunmyllyn keskellä nämä pari päivä, kun lukukauden ensimmäinen koeviikko käynnistyi keskiviikkona. Harjoituksissa valot ovat olleet lähinnä sammuksissa, mutta on pommin varma, kun Strömpsteri korottaa ääntään, herää siinä väsyneinkin opiskelija.

Maanantain harjoitukset olivat astetta kevyemmät. Toki hiki virtasi poskea pitkin ja pienpeli osuuden jälkeen lihaskuntoa pääsivät suurinosa pelaajista suorittamaan. Pienpelin pistepörssin kuningattarena vältyin punnerruksilta. Hietasen kanssa päästiin kilpailemaan kyseisestä tittelistä, mutta kyllä siinä lopulta kävi niin, että kananen vei munatkin pesästä. Onneksi kilpailun jälkeen yläfemmoja heiteltiin taas entiseen tapaan ja Sennikin oli jo osittain toipunut traumaattisesta kokemuksesta. 

Tiistaina oli taas tosi kyseessä. Ns. hymy pyllyyn ja suunta kohti keskiviikon peliä. Joulumieltä oli myös ilmassa, kun Backman pääsi esittelemään joulukinkkujaan uusissa Salmingin mustissa shortseissa. Joulupukkikin oli näköjään jo ollut aikaisin liikkeellä, kun kolme pelaajaa saivat joululahjoja.
Osa hallilla olleista saattoi huomata punaisten tonttukenkien vilahtelevan harjoituksissamme.
Itse en voinut olla huomaamatta kirkkaan punaisia kenkiä jalassani... Enään puuttui glögi ja piparin tuoksu niin olisi jo voinut luulla, että PSS oli kerääntynyt hallille viettämään seuran pikkujouluja. 

Piparin ja glögin sijaan saimme suumme makeaksi, kun harjoitusten päätyttyä Krista laittoi makeiset kiertoon. Illan "röhmyksi" kruunattiin Forsblom, joka rohmusi peräti 14 makeista. Onnittelut vielä Kristalle ja Annalle! 

Toivottavasti kaikille jäi harjoituksista hyvä maku suuhun ja ovat valmiita taistelemaan tänään voiton kotiin!

# 28

maanantai 1. lokakuuta 2012

Liikapelaajan päiväkirja, osa 1


Liikapelaajan päiväkirja palaa taas pienen tauon jälkeen mutta koska elämme taloudellisesti hieman epävakaita aikoja, joudun ikäväksenne ilmoittamaan että minun kirjoituksiani ette saa enää lukea sillä seuralla ei ole varaa maksaa minulle vaatimaani kirjoituspalkkiota. Suruun on kuitenkaan turha vajota, sillä kuten pelikentilläkin nuoruus jyrää kokemuksen ja vanhukset, myös liikapelaajan päiväkirja jatkuu uusien tulevaisuuden lupauksien kirjoituksilla.  Laadusta en silti ota vastuuta.

Tässä tiivistetty versio päiväkirjan ensimmäisestä viikosta, koska managerini oli järjestänyt kalenterini täyteen kaiken maailman tapaamisia ja minulla oli vaikeuksia ehtiä istumaan tietokoneen ääreen kirjoittamaan, pitihän facebookissakin käydä jossain välissä.

Kausi siis alkoi lauantaina 22.9.12 susijahdin merkeissä. Kauden ensimmäiseksi peliksi tekeminen näytti yllättävän hyvältä eikä pisteistä luovuttu ilmaiseksi, jätettiin vaan pelaaminen kesken. Toisaalta kerran aloitettua on helppo jatkaa. Reissuhan ei muutenkaan missään nimessä ollut turha vaikka pisteet nyt Ouluun tällä kertaa jäivätkin. 

Minna sai lievennettyä lentopelkoaan: Helsinkiin laskeuduttaessa seniorikeltanokka uskaltautui jo irrottamaan otteen edessä olevasta istuimesta lennon ajaksi ja ensi kerralla uskalletaan jo ehkä pitää silmätkin auki. Hietanen taas oppi lentoturvallisuudesta: lentoyhtiöiden pelastusohjeita ei kannata noudattaa nehän on tehty vain sen takia että on jotain lukemista jos unohti ostaa seitsemän päivää lehden uusimman numeron. Lisäksi Fruit Popissa rikottiin ennätyksiä ja onhan se Oulu nyt muutenkin  niin kamalan kaunis kaupunki.
VR:lle myös tiedoksi, että äkillinen myynnin kasvu on meidän joukkueen ansiota. Tunnin lentomatka kun tuntui kymmeneltä joukkueen yleistä sähellystä seuratessa ja Millan juttuja kuunnellessa. Kanssamatkustajat siis luultavasti vaihtoivat kaikki paluumatkansa junalippuihin, siellä saa ainakin matkustaa rauhassa sen kymmenen tuntia. Joten joku myyntipäällikkö kun luet tätä voit lähettää kiitoksena ne ilmaiset Las Palmasin matkat suoraan minulle...

Oulun reissun jälkeen oli siis aika palata normaaliin arkeen.  Oli hyviä treenejä ja sitten niitä p*…   , vähemmän hyviä treenejä valmistauduttaessa kauden kotiavaukseen. Treeneissä huolehdittiin hyvästä ilmapiiristä ja yhteisestä kunnosta. Mirkku kertoi hyviä vitsejä ja Hietanen uhkasi tappaa fysiikkaosuuden lenkillä oikoneet pelaajat (jotka lopulta nöyrinä juoksivat muita pidemmän reitin) ihan vaan että jaksetaan sitten varmasti painaa se kolmaskin erä.

Perjantain kotiavauksessa oli tunnelmaa ja latausta siitä piti huolen keltanokkien alkusirkus, jota Hietanen jatkoi pelissä ollen mukana kaikissa kotijoukkueen maaleissa. Myös Krista Kosonen eiku Nieminen hoiti taas oman tonttinsa vakuuttavan varmasti. Ensimmäinen kotipeli päättyi voittoon, hyvä me! Viikonloppu jatkui junnujen osalta kauden avauspelillä Prota vastaan, jonka tytöt hoitivat kotiin aikuisten naisten nauttiessa vapaasta viikonlopusta kuka ties missäkin.

Taas on uusi viikko lähtenyt käyntiin, pari päivää aikaa viimeistellä kuviot kuntoon ja valmistautua keskiviikon koitokseen: EräII :n kaatamiseen.

Lisää joukkueen kuulumisia, seuraavan kynäniekan Noora Ahosen päiväkirjamerkintöjä sekä ei herkille katsojille tarkoitettuja videopätkiä tarjolla täällä PSS naisten ja tyttärien blogissa. 

#8

Kaikenlaisia otoksia...

Tuttuja katsomossa, vai kainalotuoksujen mittaus?

Päätä pensaaseen

Lisää Tuula Heino-Kyllösen kuvia tyttöjen nuorten SM-sarjan ottelusta SB-Pro-PSS löytyy täältä.

Hulttionuoret Hyvinkäällä

Tyttöjen nuorten SM-sarjajoukkue vieraili sunnuntaina Hyvinkäällä. Videolla maalitunnelmia.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Liika elämää - Tarinoita kentältä ja kentän ulkopuolelta


"Liika elämää" on PSS:n Naisten Salibandyliigassa pelaavan joukkueen oma "tuuletuskanava", jota tehdään omaksi huviksi. Älä ota sitä liian vakavasti. Jutut ja videot, joita sivuilla julkaistaan, ovat välillä asiaa ja useammin todella vähän asiaa sisältäviä tarinoita joukkueen pelaajien arjesta. Päivityksiä tehdään silloin, kun huvittaa. Kausi 2012-2013 on avattu - Tervetuloa mukaan matkalle!