sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Mammuttimarkkinat: Nenänpäitä musteessa

Oli tiistai. Aurinko paistoi ja istuin koulun ruokasalissa. Yhtäkkiä puhelimen näyttö välähti ja näin että Millalta oli tullut viesti. Silloin tiesin että nyt oli minun aika loistaa kirkkaasti kuin timantti. Eli hei kaikki, täällä runoilee kekseliäs pikkuneiti Linda joka juuri ja juuri ylettyy kiipeämään sisään kaukaloon.

Keskiviikko 20.3

Minä aamuisin
"My bed and I have a special relationship, we're perfect for each other. But my alarm clock just hates seeing us together." Kuten jo tossa edellisessä kirjotuksessa mainitsin niin olen hyvin rakastunut sänkyyni. Lievästi sanottuna. Siksi olen hirveän ärhäkkä aina aamuisin ja kävelen ympäri taloa ja leikin olevani mammutti. Kävelen siis hyvin äänekkäästi joten jos joku ei vielä ollut hereillä niin takaan että kaikkien unet ovat vain haaveita, jotka tuntuvat hyvin kaukaisilta.

Tänään oli kuitenkin erilaista. Heräsin ihmeellisen pirtsakkana ja oli täydellinen päivä omasta mielestäni. Ensiksi ihmettelin kovasti aamuiloisuuttani kunnes muistin että gameday is a happyday. Jepjep, pelipäivä siis. Koulupäivä sujui niin kuin kaikki muutkin päivät eli hyvin hitaasti mutta selvisin siitä, ja saavuin kotiin yhtenä kappaleena. Normaali automatka hallille ei tällä kertaa ollut hirveän normaali vaan ihan päinvastoin. Saavuin kuninkaalliselle kotikololle kuninkaallisella ajovälineellä. Kyse ei ollut Ferrarista vain megarekasta. Kun astuin ovesta sisään näin kuplatoverini Ellan ja hänen siskonsa Fannyn istuvan rivissä katsomossa odottamassa minua. Ei kestänyt kauaa ennen kun oltiiin pallottelemassa kolmiossa. Sitä iloa ei kauan kestänyt kunnes Mikki Hiiri oli keskeyttämässä puuhamme ja pakotti meidät koppiin koska oli palaverin aika. Palaverin jälkeen olin jo valmis nostamaan nimen maalintekijälotto purkista ja hikoilemaan senttien kanssa mutta minun tietääkseni sellaista ei tällä kertaa ollut. Peli sujui ihan hyvin mutta toisessa erässä Ellalle tuli mailaongelmia, mutta onneksi hätä oli tällä kertaa pieni, koska koppikorjaamo astui kehiin ja teki mitä parhaiten osaavat; korjaavat lapojen kuhmuja kynsiviilalla. Se on se juttu. Peli loppui meidän juhliin ja ensi vuonna jatketaan sitten liigassa. Allu ei ollut pelin jälkeen ihan varma että oliko hänen nenäpäänsä musteessa vai ei ja vastasi että voi hyvin olla ja silloin saatiin Ellan ja Fannyn kanssa päivän naurut. Sitten oli shottien aika. Kilpailu oli kova Ellan, Fannyn ja minun välillä kun me tauotta vedettiin shotteja naamaan. Se ei tainnut olla ihan paras idea koska vatsa tuntui sen jälkeen kiveltä, mutta se oli kyllä kokeilemisen arvoinen juttu. Sen jälkeen oli aika lähteä kotiin nukkumaan kauneusunet.

Kuplakaverini Ella ja minä
Torstai 21.3

Tänään oli kuuluisa mammuttipäivä. Ei siis mammuttimarkkinapäivä mitä Cittarissa aina välillä on, vaan aivan järkyttävän kamala aamu, joka ei parantunut edes mammuttikävelyllä. Luulin että tämä päivä olisi kaikkien aikojen surkein päivä mutta jo ensimmäisen koulutunnin jälkeen olin yhtä hymyä sillä opettaja ei ollut koulussa niin saatiin sitten ensimmäisellä tunnilla riehuta luokassa ihan vapaasti. Ajattelin että päivä ei tästä voi enää parantua mutta heti seuraavalla tunnilla opettaja tarjosi koko luokalle namuja ja elokuvakin tuli katottua. Seuraavakin tunti alkoi 20 minuuttia myöhässä ja ilman opettajaa. Meidät vaan lukittiin luokkahuoneeseen ja käskettiin kirjoittaa jonkun sortin essee. Sen jälkeen koulupäivä jatkui ihan normaalisti loppuun asti. Koulupäivän jälkeen oli sitte taas aika lähteä kotikololle. Super-Rellu aloitti matkansa kotikololle ja mukaan tuli poimittua kuplatoverini. Tällä kertaa Super-Rellu vei meidät hallille asti eikä kaivannut heti omaan talliin takaisin. Tämän päivän treenit alkoivat palaverilla mutta se ei ollut ollenkaan hauskaa sillä molemmat osapuolet kuplasta asetettiin erilleen. Treenit sujui ihan mukavasti ja pleijari paidat saatiin. Huomenna alkaa siis pleijarit ja odotan niitä innolla ja ainahan toivoo pääsevänsä ihan finaaliin asti. Tämä päivä on sitten pulkassa.

Nyt aion valaistaa kaikkien maailmaa ja kertoa vähän valmentajien virtuaalielämästä. Ottakaa mukava asento ja olkaa valmiina sillä täältä tulee faktaa. Eli Harry ja Sauli ovat naimisissa ja heidän sukunimensä on Hynynen. Niiden parisuhde ei ole niin helppoa sillä Saulilla on salasuhde Jorin kanssa ja Harrylla Mikin kanssa. Se ei kuitenkaan häiritse niiden parisuhdetta. Mikki ei ole kenenkään lapsi ja vaikka monet luuli että Mikki oli adoptoitu niin se oli vaan juttu mikä keksittiin mutta mikä ei oikeasti pidä paikkaansa. Kaikkilla on vähän juttua kaikkien kanssa ja tällä hetkellä kaupungissa asuu : Sauli, Harry, Mikki, Timppa ja Jori. Toinen pelin ylläpitäjä ja minä ollaan ajateltu kasvattaa naisen kaupunkiin ja meillä on jo pari sopivaa kandidaattia mutta nimiä ei voida valitettavasti paljastaa. Kaikki asukkaat ovat töissä laboratoriossa sillä se on sopiva työ niille jotka koko ajan muutenki sekoittavat eri asioita kuin esimerkiksi ihmisten päitä.

Sitten Jaanin kysymyksiin:
1. Mitkä ovat voimasuhteet nuorten SM-sarjassa? Kuka vie voiton? - Kaikki ovat kovia mutta PSS kovin. Sitä ei voi ikinä tietää ellei osaa ennustaa mutta tiedän että meillä on todella hyvä mahdollisuus, tsemppi ja halu voittaa. Eli jos on pakko sanoa joku joukkue niin sitten tietenkin PSS.
2. Mikä oli sinun tämän kauden huippusuoritus pelikentällä ja sen ulkopuolella? - Runsaan peliajan saaminen ja ensimmäinen liigamaali. Pelikentän ulkopuolella varmaankin Levin katusählyn voitto ja Ellan kaataminen lumihankeen pariin kertaan.
3. Osaatko sinä hepreaa? - En osaa sillä en edes tiedä minkälainen kieli se on tai miltä se kuulostaa. Mutta se on varmaan ihan mielenkiintoinen kieli ja olisi varmaan ihan kiva osata.

Sitten viel ennen kun annan vuoron Rannari-Sennille niin haluan kiittää ja kuittaa puolestani. Haluan myös kiittää tovereitani avusta eli Ellaa ja Ollea jotka ovat auttaneet silloin kun oma mielkuvitus on loppunut ja he ovat antaneet vinkkejä! Ja muistakaa kaikki tulla kannustamaan B-tytöt voittoon! Saatatte jopa nähdä Kaukalon Pekan jossain kulmassa.

Tässä vielä kysymykset Sennille:

1. Miten sinulla lähtee noin kova rannari?
2. Miltä tuntui kun Milla jätti kotiavaimet autoon joka suuntasi Tampereelle? (Ja kenen idea on pitää vara-avain asunnon sisäpuolella?)
3. Osaatko pakko ruotsia?

Rakkain terveisin Linda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä hölmöile, isosisko valvoo!