Vemppojen pelipäivä

Tiia Lehikoinen

On normaali, melko tumma sunnuntaipäivä. Joukkueemme hulttionuoret kokoontuvat jälleen kotikolollemme ottamaan vastaan Kalannin hurjassa rytmissä olevat ravurit. Minä (Lehikoinen) ja Vähälä otamme tutuksi tulleet istumapaikkamme katsomon keskiosasta. Alamme katsoa ja kirjata ylös peliä edeltäviä, normaaleja rutiineita, joita valitettavasti kunnossa olevat pelaajat eivät pääse todistamaan.

Vemppojen pelipäivä hallilla on aivan erilainen kuin kokoonpanossa olevien pelaajien. Kun joutuu silmät kosteina istumaan katsomon kovilla puupenkeillä, alkaa selkänojalliset siniset muoviset vaihtopenkit tuntumaan melkein sohvilta. Nyt vasta huomaa, että kotikolossa tapahtuu paljon asioita hulttioiden hakiessa hikeä pintaan alkulenkillä: Äidit Törnqvist ja Holmberg kantavat erivärisiä limupulloja yläkerrasta kantamalleen pöydälle. Kahvinkeitin höyryää täysillä ja pöytäliina viikataan nätisti putiikin ulkonäön piristämiseksi. Pikkuhiljaa pöytä täyttynee ihanien taustaäitiemme toimesta erilaisista suklaapatukoista ja tuoreista maukkaannäköisistä leivonnaisista. Tällä kertaa isä Holmberg virittää pukukoppimme suulle kaunista PSS-lippua. Levälammen isän toimesta kentältä puhdistuu kaikki ylimääräiset kivet ja pölyt. Pikkuhiljaa myös musiikki alkaa kaikumaan hallin suurista kaiuttimista. Hallissa on kaiken kaikkiaan ihana tunnelma ja taustajoukoistamme huomaa, että kaikki tekevät parhaansa, jotta hulttioiden oisi mahdollisimman hyvä pelata kotikolossa.

Hikiset hulttiot palaavat lenkiltä. Muutamia hiuksia vielä letitellään samalla, kun tuulipuvut vaihtuvat shortseihin. Hietanen ja Uljua kirmaavat jo kentällä pallonperässä, kun Ahonen ja Backman vasta saapuvat halliin. Rakkaat maalivahtimme pallottelevat keskenään samalla kun Uljua kiljuu pallottoman alkujumpan ohjeita. Pallollinen alkuverkka alkaa tuttuun tapaan kieppuvilla spinaroundeilla ja kovilla tuntumaa hakevilla lämäreillä. Pienpeliosuutta piristävät kirpeänkirkkaat Salming-liivit. Alkulämpö lähestyy loppuaan. Pelaajat ryntäävät koppiin syömään eväitään ja pallotyttömme mamma Kortelainen ja isät Lehikoinen ja Levälampi noukkivat palloja maasta samaan tahtiin kun Uljua nakkailee alivoimamaaleja. Levälammen äiti on asettanut Hart Sport-tynnyrit valmiiksi hulttioille penkin päähän. Peli on valmiina alkamaan!

Pelaajat tulevat kopistaan ulos fanien hullun mylvinnän saattelemana. Rivissä seistessään tyttöjä taitaa hieman jännittää, sillä kaikki tuijottavat takaseinässä olevaa mustaa kaistaletta, lukuunottamatta Ahosta joka levittää meille muikeimman hymynsä, jonka saa kasvoiltaan puristettua. Sandberg pitää yllä kannustusta koko yleisön edestä huutaen toinen toistaan typerämpiä kannustushuutoja.

Hulttioiden ensimmäinen erä ravureita vastaan näytti lupaavalta, kun taululle pamautettiin heti alussa 2-0 lukemat. Hulttiot kokeilivat omalla luvallaan possujunaa ja Strömbergin ilmeestä vaihtopenkillä huomasi, että sitä ei välttämättä kokeilla enään jatkossa... Myöskin pelin aikana taustalla soiva Robin sekoitti osan hulttioiden ajatuksia, saaden esim. Hietasen tanssahtelemaan vaihtopenkillä. Backman ja Ahonen ylittivät itsensä saapuessaan ensimmäisinä evästauolta, mutta Strömberg lopetti heidän aikeensa komentamalla heidät takaisin koppiin.

Toisesta erästä ei ole pahemmin sanottavaa. Peli on 3-2.

Nyt jännittää kolme minuuttia jäljellä ja peli tasan. Olemme vauhkoina. Nyt jos kysytään, että kestääkö kasetti, niin meidän vastauksemme on, että vemppojen kasetit eivät ainakaan kestä. Jalat vispaavat, kädet hikoavat, en tiedä tuleeko suusta itkua vai huutoa. Tämä on järkyttävää. Istumme katsomossa emmekä voi vaikuttaa tapahtumiin. Peli on siis 4-4 ja jatkoaikaa pukkaa.

Niinhän siinä kävi, että pisteet jaettiin ja meidän sykkeet on laskeneet kahdestasadasta sinne sadankuudenkymmenen kieppeille. Samalla, kun peli vihellettiin päätökseen, huomasimme, että taustojen tohina käynnistyy jälleen. Kahviota puretaan, toimitsijapöytä tyhjenee, musiikki alkaa pikkuhiljaa vaieta ja tulostaulu on jo nollattu. Ja kaikki tämä tapahtuu niinä minuutteina, kun hulttiot ravistelevat hikeä pois kainaloistaan.

Vemppana ollessamme olemme reagoineet asioihin, joihin ei normaalina pelaavana pelaajana ehdi reagoida. Sivussa ollessamme alamme arvostaa pelaamista eri tavalla ja taustojen todella suurta tekemää työtä. Nyt vasta ymmärtää, että kahvion pöytä ei täyty itsestään eikä kuvat nettiin tallennu tahdonvoimalla. Haluamme myös kertoa, että +/- tilastojen tekeminen ei ole aina yhtä herkkua, joten vinkkinä annamme teille rakkaat pelaajat ympäri maailman, kunnioittakaa taustajoukkojanne suurella sydämellä ja tukekaa vemppojenne mukana olemista. Arvostakaa sitä, että pystytte pelaamaan ja saatte olla osa joukkuetta.

Vemppaterkuin #38 ja #93

Ps. Meidän joukkueen muille vempoille terkkuja ja hyviä vointeja