PSS:n virallisten sivujen otteluraportista poimittua:
"Vaikka aivan kuluvan kauden koko sarjan ennätysyleisöä (389 katsojaa ottelussa Classic-Koovee) ei saavutettukaan, oli tunnelma ottelussa erittäin hyvä sekä kentällä, että erityisesti katsomossa. Paikalla oli yli 350 katsojaa ja ottelun tasaisuus piti jännitystä yllä ottelun loppuun asti. Myös ottelun tuomarilinja antoi joukkueille mahdollisuuden rehtiin vääntöön ja molemmat joukkueet pelasivatkin melko fyysisesti. Molemmat joukkueet kaipasivat ennakkoon tästä ottelusta pisteitä ja se näkyi ehkä hiukan joukkueiden otteissa jännityksenä. Ottelun lopputulos lienee molempien joukkueiden kannalta lopulta tyydyttävä, vaikka molemmilla oli paikat voittoonkin.
- Kiitokset koko joukkueen puolesta hienolle kotiyleisölle. Joukkue selvästi nautti pelaamisesta, kun katsomoonkin saatiin PSS:n väriä ja tunnelmaa, kiitteli Hynynen lopuksi kotiyleisöä."
Meillä on jälleen mahdollisuus sunnuntaina 11.11.2012 klo 17:00 - Nähdään Auroralla!
Lue koko otteluraportti täältä.
|
tiistai 30. lokakuuta 2012
Viimeksi meitä oli 352 - Voisiko meitä olla 389?
Millan Iholla - Huolttionuorten hirvipaisti
Talvi on vallannut kotikylämme. Lunta on kaikkialla ja
pakkasmittarit hipovat huippujaan. Backmankin on kaivanut pinkin
ihonlämmittäjänsä yllensä ja Lehikoisen ja Rainion nuppeja koristavat
samanlaiset raidalliset aivotoiminnan ylläpitävät pipot. Kellotkin käännettiin
yöllä kaakkoon, jotta joulu tulisi hiukan myöhemmin.
Eilisen Pro-oppitunnin jälkeen me lahjakkaat pelaajalapset
pakkasimme koulukirjamme ja istahdimme tänä aamuna vakio paikoillemme, vakio
bussiimme. Fanit valitettavasti pettivät, sillä bussissa on enemmän vapaata
hengitystilaa kuin yleensä.
Bussissa on huikea tunnelma: Holmberg on kerrankin vaiennut,
eikä Uljuakaan vaahtoa pelitavasta. Strömberg yrittää jutella, mutta kukaan ei
valitettavasti vastaa Hynysen puututtua bussikuljetuksesta. Backman jupisee
kateellisena Ahosen Ponke´s piposta samalla kun Ahonen ja Hietanen arpovat
Ahosen ruotsin kotiläksyn taivutusmuotoja. Kyllönen vaikuttaa siltä, ettei
tiedä itsekään missä on: silmät hamuilevat kaikkea mikä on paikallaan tai
liikkuu.
Minä, Vähälä, toimitan tärkeintä tehtävää ja pidän yllä tätä
PSS salaista kammiota Liika elämää blogia. Annan ajatuksen lentää ja kynän
sauhuta kun tarkkailen peliystäviäni bussin takaosasta.
Peliin matkustaminen on aina yhtä jännää, kun saa arvailla
tulevan pelialustan kokoa ja muotoa. Jyväskylän Happeen b-tyttöjen kotikolo on
meille yhtä tuntematon, kuin F Holmbergille suomenkieliset sananlaskut…
Muutaman tunnin kuluttua tuosta edellisestä lauseesta palaan
toimittajan virkaani nyt ja raportoin teille rakkaat kuulijat hulttionuorten
tärkeimmät hetket Jyväskylän suunnalta. Peli oli mitä mainion näyte miten toimitaan kun väsyttää!
Naureskellaan kevyesti, nautitaan sählystä ja tehdään hienoja maaleja. Rainion
hulttiokin nasautti ensimmäisen SM-sarja maalinsa hienosti omasta päästä
roiskaisten, ja ainoa kentälle ehtinyt vaihdon suorittaneen Jyväskylän peluri
kannusti Rainiota työntäen pallon oman pelikaverinsa selän taakse. No pallo
bägiin ja kohti uusia verkkoja!!
Myöskin minun kannattamani ajatus
”suunnitellaan itse kuviot” tuotti yv:llä tulosta, kun Strömbergin kädestä
riuhtaistu kynä antoi uuden suunnan Hietasen syötöille ja Uljua pääsi
napsauttamaan pallon muutamaan otteeseen Jyväskylän verkon perukoille aivan
maalin edestä.
Ahonen korjasi tilanteen fanien suhteen, kun laittomalla
käyräsalmingillaan veivaten spinaroundejaan sivuun eteen taakse ja viistoon sai
hän Jyväskyläläisen poikaporukan kiljumaan nimeään yläkatsomossa.
Lopputulos oli selkeä 1-7. Pisteitä jaettiin melko
tasaisesti ja puhumalla pärjäsi hienosti tuomareiden kanssa. Sain minäkin
nimiini kaksi ylimääräistä syöttöpistettä perustellen tilanteen järkevästi ja
huutaen että mää olin kentällä! Sieltähän niitä pisteitä sitten tuli.. Sitä en
kyllä ymmärrä, että mitä soopaa se kiikari-Backman usutti tuomareille saaden
myöskin yhden syöttöpisteen nimiinsä…
Levälammen syöttöpisteen pilasi Jyväskyläläinen tuoden
päänsä heittokäden eteen! No Jyväskyläläisen onneksi, en usko että Levälammen
kiskaisu 120 km/h tuntui juurikaan missään koko porvoolaisen pesukoneen
pyörityksen jälkeen...
Ja taas kotimatkamme taittuu mukavasti bussissa nukkuen
pisteet kainalossa. Strömbergkin ymmärsi vaieta ja hiljentää Hedberg videon
Ahosen päälle istumis uhkausten
kannustamana.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin maailmanvalloitusta, onhan
edustajiamme lähdössä heiluttamaan Sveitsiin asti Porvoon lippua.
Kiitos ja kuulumisiin! Peli onnea typyköille leijona
paitoihin!
#93
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Liikapelaajan päiväkirja, osa 7 - Mitäs sitten kun Dina palaa kokoonpanoon?
Maalit tarjoaa Sandbergin automaalaamo ja loput maalivahti Sandberg.
Pelipäivänhän pitäisi olla juhlapäivä ja näinkin
kovaäänisen pähkähullun ”true-fanin” pitäisi antaa kaikki energiansa
kannustamiseen eikä niin sanotusti hallin pystyssä pitämiseen.
Ehkä mä vähän liioittelen mutta siinä vaiheessa kun oon
juossu hiki hatussa melkeinpä kaksi tuntia ennen peliä on se pelin seuraaminen
ja kannustaminenkin jo lepoa. Mut ainiin, ”muista tehdä plusmiinukset ja laskea
torjunnat!!”…
Viime viikonloppuna hommia taas riitti. Joka suunnasta kuuluu
huutoja ja komennuksia eri hommiin; ”Dina hae liivit alkulämppään”, ”Dina,
missä pallot on?”, ”Dina, missä mankka on?” ”Dina, voitko täyttää mun
juomapullon?” ”Dina, hae mailoja ja palloja erätaukokisaan!” ”Dina, vedä
erätaukokisat”, ”Dina, onko meillä teippiä?”, ”Dina, miks ei mankka toimi?”, ”Dina,
missä meidän levyt on?”, ”Dina, laske katsojat!”, ”Dina, hoida tilastot!, Dina,
Dina, Dina, Dina…. Ja kaiken kukkulaksi koutsi pyytää vielä kirjottamaan tästä
kaikesta jonkun blogin!!!! Morjens :D
Hyvinhän nää hommat
kuitenkin sujuu kun sen osaa. ;) Lauantaina yritin jopa taktikoida ja tulla
hallille vaan 10 minuuttia ennen hulttionuorten peliä. Miten siinä kävikään…
Piti heti ekaks mennä korjaamaan musiikkiasiat. Hallilla nimittäin soi
maalibiisi jo alkulämmittelyn aikana. Kuuluttaja sitten tokaisi mulle, että
”ai, onko teillä jotkut tietyt maali- ja sisääntulobiisit?” Eipä ois taas Henna
saanu muumibiisejä kohilleen peliin ilman mua ;)
Entäs sitten jos joskus tulevaisuudessa toivun vammoistani
ja pääsen takasin kokoonapanoon? Kuka sitte kantaa karkille nenäliinoja
vaihtopenkille tai vetää erätaukokisoja pikkujunnareille? Noh, onneks meillä
sentään on kunnon superhuoltajat eikä tartte niiden hommiin puuttua. Eikä
sentään tartte toimitsiapöydän tai hellan ääreen mennä sekoilemaan. Sehän tästä
vielä puuttuis…
#13
lauantai 13. lokakuuta 2012
Liikapelaajan päiväkirja, osa 6
Karkasi nuo hulttionuorten ja huoltajien jutut niin käsistä, että välillä on aikuisten pelureiden vuoro. Plokkaajana parkkipirkkojen kuningatar Cändy.
Alkuviikko oli aika
levoton ja meni vielä palautuessa Kreetan matkalta ja koulussa siitä
jauhettiinkin kokoajan kaikkine raportteineen. Odotin innolla illan treenejä
koska oli luvassa ”aikuisten naisten tuokio” (treenit). No mehän aateltiin Oksumanin
kanssa että tuleepahan tästä kunnon treenit viininmaistelun ja suolakeksien
parissa. Noh, eihän se ihan niin menny. Hiljaista oli treeneissä, kun
ei hulttionuoret ollu paikalla. Hyvin me naiset kuitenkin vedettiin! ;)
Heti tiistain treeneissä
oli sitten niin kova meininki että etureisi jopa revähti. Ei ku apteekkiin
ostamaan lisää mobilaattia, buranaa, icepowerii, hotgeeli ja tigerbalsamii.
Ehkä näillä pärjäis.
Keskiviikon venäjän
suullinen tentti meni ihmeen hyvin ja tuli ihan sellanen fiilis että voin ehkä
sittenkin joskus muuttaa Venäjälle, että mne gavarju njet paruski spasiiba
pashalsta . Noot. En todellakaan aio lukea enään yhtäkään venäjän kurssia tämän
tentin jälkeen, jos en sitten toki joudu uusintaan! Jopa Candyn ”pitkät” hermot
meni!
Aateltiin ton reippaan Samperin
kanssa lähteä iltapäivälenkille sen koiran kanssa kun ei tässä muutakaan OT:ta
oikeen pysty tekemään vamma reidellä. Monien lätäköiden, kirosanojen, ja koiran
pissataukojen jälkeen, löysi koirakin itselleen sielunkumppanin mutalätäköstä,
kuinka romanttista. Onneks ei oo mun tehtävä pestä sitä piskiä…
Torstaina oli sitten taas
venäjän tentti mutta tällä kertaa kirjallinen. Meni viel huonommin, kun se
suullinen, morjens. No ei siinä mitään, tentin jälkeen mua odotti shoppailu
hulluille päiville, woop woop viikon kohojohta. Siellä keltamustien laatikoiden
takana löysin Sofian! Entisen PSS:n huippuveskarin! Se kun vaihtoi tän ihanan
säbäelämän pelkkään shoppailuun ja puutarhan hoitoon ;) Siellä me sitten
shoppailtiin kuin viimeistä päivää ja kahden tunnin jälkeen oltiin aivan rikki.
Tuloksena hulluilta päiviltä oli 6 gainomaxia, 3 protskupatuukka ja 3 parii
urheilusukkia. Kuinka urheilullinen oikeen olenkaan!!
Illalla sitten jatkui
tämä urheilullinen elämäntapa pizzan syömisellä, eihän sitä pysty vastustaa jos
joku tarjoo. Suoraan Kotipizzalta kotikololle kannustamaan meidän pikkuset
voittoon. Onneksi katsomosta löytyi minun kanssa saman henkisiä ihmisiä nimittäin
Haakana, Lehikoinen, Kolehmainen ja Sandberg. Oli aivan loistava kannustus,
eli ei sinnepäinkään. Sandberg kävi ainakin taas tuttuun tapaan vähän
ylikierroksilla.. noh, onneks sentään joku jaksaa kannustaa. Hienosti meidän
hulttionuoret kuitenki hoiti ton voiton kotiin ihan keeevyeesti.
Hulttionuorten räkämaalit Auroralla
Uljualla meinasi tosin välillä toi keskittyminen herpaantui, eikä aina oikeen keskittynyt olennaiseen, vaan nauroi levottomille kannustajille katsomossa. SAKKOJA!!!! Niin ja kyllähän niitä sakkoja vois jaella vähän enemmänki yhdelle toisellekin henkilölle joka fiksusti ompeli hihat yhteen… ei tästä sen enempää ainakaan nimillä... Aaaahoooneeeen!!
Perjantai fiiliksissä
ollaaan. Ei koulua 10 päivään mitäs tässä keksis? Ainakin herätään 7
aamutreeneihin. Seuraavat 9 päivää voiskin sitten vaan parkkipirkkoilla. Haha, eli
paaaaljon sakkoja kehiin vaan. VAPISKAAAAAA autoilijat!!
# 14
tiistai 9. lokakuuta 2012
Huoltokirja, osa 2 - Huoltajat Tuizi ja Sipe palaa hulttionuorten kanssa Oulusta
Huoltajat Tuizi ja Sipe plokkaa pussissa huolttionuorten (tyttöjen SM-sarjajoukkue) matkalla Ouluun ja nyt myös takaisin.
7.10.2012
Kyllä nää hotelliyöt on kivoja. Saa nukkua pitkään… No
sängyt oli hyvät, mutta iPhonen palosireeniä muistuttava herätys herätti minut
hyvissä ajoissa, eli se pitkistä yöunista. Onneksi hotellimme tarjosi maittavan
aamupalan ”Soutaa-Huopaa” Jukka-Pojan seurassa.
Santsikierros ei vaan tytöiltä
onnistunut ihan nappiin. Aamupala ravintolan tarjoilija oli ilmeisesti väärällä
jalalla herännyt, kun alkoi tytöiltä kyselemään valmentajan perään toisella
aamupalakierroksella tai ehkä Mikki oli jo aikaisemmin aamulla tehnyt
vaikutuksen ja tarjoilija olisi halunnut uudelleen tavata.
Palaverien jälkeen matka hallille alkoi. Tytöt tästä lähin
sitten seuraatte joh… siis huoltajaa, että löydätte hallille. No viimeisetkin
pelaajat tiensä hallille löysi pienen mutkan kautta. Lihakset olivat ainakin
lämminneet kantaessaan yli-isoja bägejä olallaan.
Huoltajien taidot pääsi heti koetukselle, kun tyttöjen
karvattomat sääret ja polvet tarvitsi teippausta. Teippi muuten pysyy paremmin
DDR:n naisvoimistelijan jalassa kuin meidän silosääristen kamarineitojen
säärissä. Eli huoltaja tässä ehdottaakin, että sheivaus on tästä lähin
kielletty ja kunnon säärikarvat kasvamaan. Ei tarvitse montaa teippirullaa
tuhlata.
Kanisterit täyttöön ja taikajuomat juomapulloihin ja peli on
valmis alkamaan. Ai niin muutama nenäliina pienille räkänokille penkin päähän,
jotta pelin tiimellyksessä voi söpöistä nenistä eritettä niistää.
Tyttöjen marssiessa sisälle, ei Oululaisista stereoista
kuulunut pihaustakaan. Oli varmaan töpseli irronnut seinästä. Melkein teki
mieli huoltajien laulaa enkelikuoron lailla ilosävelet ilmoille. Onneksi HV:n puhelin
säästi yleisön korvia ja kajautti tyttöjen kunniaksi Petri Nygårdin Hyvästi
selvä päivä. Olikohan tämä ennakkoa OLS:n tytöille, sellaiseen PSS
kuivausrumpuun he heti joutuivat kun ihanasti Oulua puhuva tuomari vihelsi
pilliinsä.
Ottelu oli täydellistä PSS:n hallintaa. Ensimmäinen ja
toinen erä meni huoltajien kannalta hyvin, muutama juomapullon täyttö ja
melkein sain laittaa yhden laastarin sormen. Mutta ennekuin sain
laastaripaketin auki, niin verenvuoto oli jo ehtinyt tyrehtyä.
Kolmannessa erässä OLS oli erittäin vihainen. Johtivathan
meidän pienokaiset jo 8-0 ja OLS:lla oli kovasti kirittävää seuraavan 20
minuutin aikana. Huoltajien silmissä ei näyttänyt kovin hyvälle, ei varsinkaan
kun Oulun Urheilutalon kaukalo ei meinannut mahtua parketille ja seinät tulivat
yllättävän nopeasti vastaan.
Ennen Erän puolta väliä se sitten tapahtui, huoltajan pahin
painajainen. Yksi meidän pelaaja taklattiin vauhdilla katsomoon. Seurauksena
oli tuomarin käsi pystyssä vaarallisesta pelistä. Huoltajalle tuli kiire kun
meidän pieni Tiitu makasi reporankana verissä päin OLS:n katsomon seassa.
Tiitu sivuun ja ensin jäätä päähän, mutta kohta katsomon lattia alkoi täyttyä
verestä. Päästä siis vuotaa yllättävän paljon verta. Onneksemme meillä oli
mukana paljon taitoksia ja saimme Tiitun pikkurillin kynnenpuolikkaan kokoisen
haavan paikattua. Sen verran kyllä tälli
päähän oli kova, että pelaajaa ei enää päästetty kentälle rehkimään.
Loppu peli sujui rauhallisesti. Taisi pelaajat sen verran
pelästyä rumasta taklauksesta. Huoltajan onneksi ei valmentajillekkaan
tarvinnut kaivaa Nitroa tai vaaleanpunaista pilleriä laukusta. Pilliin vihellys
kuultiin korvia kunnioittavalla Oulun murteella ja valotaulu näytti komeat
lukemat 0-11.
Suklaan ja suihkun jälkeen oli kotimatka valmis alkamaan!
Matkan lähtöaikaa myöhästytti Noora, Ronja ja Roosa. Tytöt olivat sitten
vääntäneet hienot kampaukset itselleen muiden istuessa bussissa pipo päässä. No
eihän sitä koskaan tiedä missä se elämän prinssi tulee vastaan.
Porvooseen saavuttiin aikataulussa klo 23:38.
Erityiskiitos prinsessoille, joita ilman viikonloppuni olisi
kuin puolukkakori ilman puolukoita. Kiitti myös Mikille, jota ilman elämä olisi
kuin miekkailu ilman miekkoja sekä HV:lle, joka on jäänyt monesta hyvästä
jutusta paitsi matkustaessaan junalla. Kiitos Rakkaalle kuljettajalleni, olipa
kiva viettää yhteisiä vapaita. Erityiskiitos SIPE:lle, ilman sua mä olisin kuin
pariton kumisaapas, joka etsii märkää lätäkköä syksyn pimenevissä illoissa!
Sipen kuvamuistoja reissulta täällä.
Sipen kuvamuistoja reissulta täällä.
# 112 Tuizi
maanantai 8. lokakuuta 2012
Huoltokirja, osa 1 - Huoltajat Tuizi ja Sipe hulttionuorten matkassa
Huoltajat Tuizi ja Sipe plokkaa pussissa huolttionuorten (tyttöjen SM-sarjajoukkue) matkalla Ouluun ja toivottavasti
myös takaisin.
Ihanaa saa nukkua pitkään VAPAA viikonloppuu… sit heräsin
tuohon typerään sarastuskellon viserrykseen, jonka muuten olen saanut
mieheltäni joululahjaksi! Pakko vaan vääntää ittensä sängystä ylös ja kolmelle
lapselle eväitä tekemään.
Ei sit ollukkaan vapaa viikonloppu vaikka niin mun
työvuorolistassa lukee. Kaikki kolme lasta pelaa eri puolilla Suomea. Onneksi
anoppi ja varakoti-Markku huolehtii pienemmistä. Itse pääsen mieheni kanssa
viettämään romanttista hotelliyötä Ouluun 20 muun PSSläisen kanssa.
Sabamaratonviikonloppu alkoi D-tyttöjen voitokkaalla pelillä
Auroralla. Kannustamisen välissä ja erätauoilla pilkoin, sekoitin, soseutin ja
kuumensin, katoin, hämmensin ja vatkasin, eli normi settiä. Mä kyl taisin
enemmän hoitaa ton kattomisen ja sekoittamisen ja tyttöjen varaäiti Arja hoiti
kaikki muut. Ruoka kyllä valmistui ajoissa ja 17 nälkäistä B-tyttöä sai mahansa
täyteen ja matka Ouluun alkoi.
Matka alkoi hiukan (jo tässä vaiheessa) aikataulusta
myöhässä, koska bussin tuunaaminen kesti odotettua kauemmin ja mun
matkatekemiset oli joku ängennyt bussin alle. Hiukka oli myös vaikeuksia DVD:n
kanssa, ääni kyllä kuuluu, mutta kuva ei näy. No Sami Hedbergiä voi kyllä kuunnellakin,
ei siitä kuvasta niin välii.
Matkan ensimmäiset 100 km sujui hiljaisuuden (vähän jo alkoi
pelottaa, että mitäköhän noi junnut nyt keksii) vallitessa. Pienet päikkärit ne
vaan otti ja taas oli virtaa. Senni ja Noora ei nukkunut vaan kehitteli matkan
ensimmäisen tietokilpailun, jonka huoltotiimi voitti selvästi. Palkintoa ei
vaan herunut, koska meitä syytettiin vilpistä ja lahjonnasta. Voiko pieni
Sisu-pastilli olla lahjontaa??? Jätettiin protesti!
Ensimmäinen pysähdys oli tietenkin Jari-Pekassa, ettei
isommat ostaisi mitään kiellettyjä aineita bussiin, olihan kyydissämme monta
alaikäistä. Vatsan toimitus onnistui hienosti myös Millalta pitkistä WC
jonoista huolimatta, huoltajan ei tarvinnut kaivaa laukustaan laksatiivejä. 7,5
min pitt stop piti kutinsa.
Matkalla kävimme ottamassa mallia Happee vastaan SB-Pro
liigapelista. Pääsimme ilmaiseksi sisälle. Kiitos Strömbergin. En halua tietää
millä keinolla liput oli hommattu, kiristämällä? Lahjomalla? Vai uhkaamalla?
Oli siinä pelissä pikkaisen huoltajallekin oppia kun Happeen huoltotiimi hoiti
mallikkaasti kasvovammaa. Kahden erän tarkkailun jälkeen olimme valmiita
jatkamaan matkaa.
”Meil on nälkä! Koska pysähdytään? Nälkä!” Omituinen älämölö
keskeytti mun romaanin lukemisen (Opas
kinesioteippaukseen). Kunnollisena huoltajana sovin kuljettajan kanssa
seuraavasta pysähdyksestä, joka oli pienen pieni huoltoasema jossain päin
matkalla Ouluun. Siellä ilkeä valmentajamme änkesi tytöt koirille tarkoitettuun
häkkiin ja kirjoitti vielä päälle RUOKINTA KIELLETTY! Ei hätää vanhemmat siellä
kotisohvillanne lapsenne ovat kyllä kaikki mukana bussissa, kiitos Sipen
pelastusoperaation.
Pulkkilassa oli seuraava huoltotoimenpide, ruokinta ja
iltapalan hankinta. Sitruunamuffinsseja, suklaata, limua (lue EDiä) ja tietenkin
paljon sipsejä. No vitsi, vitsi! Ei kai kunnon huoltaja tälläistä iltapalaa
nuorille urheilijan aluille syöttäisi! Pimeässä vesisateessa (onneksi ei sada
lunta) matkamme jatkui kohti Oulua!
Ouluun päästyämme majoittauduimme 5 tähden hotelliin, niin
kuin aina reissuillamme. Kiakin oli tyytyväinen kun ei tällä kertaa joutunut
sikalaan. Tyttöjen huonejako oli onnistunut, ainakin hotellin puolesta, kun
kolme pienintä prinsessaamme oli saanut saman huoneen avaimet kolmen karvasen
miehen kanssa. Huoltaja tämänkin selvitti ja miehet saivat onneksi toisen
huoneen. Tytöt lenkille ja huoltajat valmentajien ASENNE-avustuksella loihtivat
tytöille iltapalan.
Klo 23:35 vihdoinkin pääsen viettämään laatuaikaa =
romanttista hotelliyötä mieheni kanssa, joka kuorsaa jo viereisessä sängyssä!
Huomenna (jos enää jaksan kirjoittaa) voitte lukea kuinka
huoltaja selviytyi pelistä ja pääsikö koko porukka takaisin Porvooseen!
Tuizi
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Liikapelaajan päiväkirja, osa 5 - Pororeissun loppuhuimentuma
Täällä kiikari-Backman kirjoittelee taas.
Eilen illalla klo. 22.00 kieppeillä saavuimme Scandic Oulu hotellille. Strömberg huomasi tyttärien juoksujalkojen vipattavan, joten hän passitti tyttäret ulos vesisateeseen.
Aamulla heräsimme silmäpussit suurina juhlapäiväämme. Varkaita oli liikenteessä, kun pääkapteenimme Uljua yritti titteliinsä vedoten ryövätä Hietasen syntymäpäiväjuhlan. Homma saatiin kuitenkin selvitettyä, kun Uljua ymmärsi heittää asian sketsiksi.
Aloitimme otteluun valmistautumisen navigaattoreidemme pettäminä, kun vaelsimme kymmenen kilometriä väärään suuntaan työkalupakkejamme roudatessa. Aarrekartta päätyi lopulta Hietasen käsiin ja parin mutkan kautta oikea suunta Oulun onkaloon löytyi.
Lihaksistoa lämmittäessämme huomasimme varhain, että Oulun kotiläksyt oli luetut. Jalat liikkuivat nopeammin kuin pallo ja Salmingit viuhuivat kauniimmin kuin Oulun tuuli.
Ottelu oli hallinnassamme koko pelin ja mieleni muuttui mukavaksi, kun katselin joukkuetovereideni onnistumisia. Strömbergin nenä väpätti pisteitä sadellessa, kun taas Virtasen parrasta ropisivat viime kauden tuskanhiet pelaajien niskoille.
Jätimme Oulun onkalon tulostauluineen taaksenme. Taululla luki mahtipontinen viesti (0-11) PSS:n tuleville vastustajille.
Nyt kiiruhdan tyttärien tykö oululaisten lahjoittamien porontaljojen alle uinumaan makeaa unta. Voin luvata, että seuraavaan tapaamiseen mennessä kiikari-Backmanista on kuoriutunut pisteautomatsiima.
VI SES!
# 17
Eilen illalla klo. 22.00 kieppeillä saavuimme Scandic Oulu hotellille. Strömberg huomasi tyttärien juoksujalkojen vipattavan, joten hän passitti tyttäret ulos vesisateeseen.
Aamulla heräsimme silmäpussit suurina juhlapäiväämme. Varkaita oli liikenteessä, kun pääkapteenimme Uljua yritti titteliinsä vedoten ryövätä Hietasen syntymäpäiväjuhlan. Homma saatiin kuitenkin selvitettyä, kun Uljua ymmärsi heittää asian sketsiksi.
Aloitimme otteluun valmistautumisen navigaattoreidemme pettäminä, kun vaelsimme kymmenen kilometriä väärään suuntaan työkalupakkejamme roudatessa. Aarrekartta päätyi lopulta Hietasen käsiin ja parin mutkan kautta oikea suunta Oulun onkaloon löytyi.
Lihaksistoa lämmittäessämme huomasimme varhain, että Oulun kotiläksyt oli luetut. Jalat liikkuivat nopeammin kuin pallo ja Salmingit viuhuivat kauniimmin kuin Oulun tuuli.
Ottelu oli hallinnassamme koko pelin ja mieleni muuttui mukavaksi, kun katselin joukkuetovereideni onnistumisia. Strömbergin nenä väpätti pisteitä sadellessa, kun taas Virtasen parrasta ropisivat viime kauden tuskanhiet pelaajien niskoille.
Jätimme Oulun onkalon tulostauluineen taaksenme. Taululla luki mahtipontinen viesti (0-11) PSS:n tuleville vastustajille.
Nyt kiiruhdan tyttärien tykö oululaisten lahjoittamien porontaljojen alle uinumaan makeaa unta. Voin luvata, että seuraavaan tapaamiseen mennessä kiikari-Backmanista on kuoriutunut pisteautomatsiima.
VI SES!
# 17
lauantai 6. lokakuuta 2012
Liikapelaajan päiväkirja, osa 4 - Dysleksiima
Täällä Backman, joulukinkkujaan esittelevä suomenruotsalainen dysleksikko raportoi tyttärien poroseikkailuista.
Aamuni alkoi loistavasti. Pienen pommiin nukkumisen jälkeen sujautin näppärästi Seppälän irtoripset luomilleni ja suuntasin kohti koloa. Kololla meitä odotti mahti annos lihapullia ja perunamuussia (kiitos kokkaajille)! Tankkauksen jälkeen lätkäisimme Demin kuumat julisteet koristamaan linja-autoamme. Oli tyttärillä ihailemista, kun bussin etuosaa koristivat kaksi herkkua, Channing Tatum ja Mika Strömberg.
Ihailujen lomassa kananen ja muna testasivat tyttärien PSS tietämystä tietovisalla. Voittajaksi selviytyi minun kipparoimani tiimi: Kalkkunanmunat.(HYVÄ ME)!
Matkan edetessä kololla nautitut lihapullat alkoivat hiljalleen puskea takaisin päivänvaloon, joten Strömbergin pyynnöstä pysähdyimme Jari-Pekkaan tarpeille.
Matkamme jatkunee nyt porojen läheisyyteen, tehden vielä pysähdyksen Jyväskylän kohdalla.
Illalla vielä luvassa kuuminta muotia ja lisäkuulumisia seikkailustamme, stay to blog!
#17
Aamuni alkoi loistavasti. Pienen pommiin nukkumisen jälkeen sujautin näppärästi Seppälän irtoripset luomilleni ja suuntasin kohti koloa. Kololla meitä odotti mahti annos lihapullia ja perunamuussia (kiitos kokkaajille)! Tankkauksen jälkeen lätkäisimme Demin kuumat julisteet koristamaan linja-autoamme. Oli tyttärillä ihailemista, kun bussin etuosaa koristivat kaksi herkkua, Channing Tatum ja Mika Strömberg.
Ihailujen lomassa kananen ja muna testasivat tyttärien PSS tietämystä tietovisalla. Voittajaksi selviytyi minun kipparoimani tiimi: Kalkkunanmunat.(HYVÄ ME)!
Matkan edetessä kololla nautitut lihapullat alkoivat hiljalleen puskea takaisin päivänvaloon, joten Strömbergin pyynnöstä pysähdyimme Jari-Pekkaan tarpeille.
Matkamme jatkunee nyt porojen läheisyyteen, tehden vielä pysähdyksen Jyväskylän kohdalla.
Illalla vielä luvassa kuuminta muotia ja lisäkuulumisia seikkailustamme, stay to blog!
#17
torstai 4. lokakuuta 2012
Liikapelaajan päiväkirja, osa 3
Oppilas ei suoriudu kokeesta ilman, että on opiskellut ahkerasti ja ollut oppitunneilla hereillä. Kokeeseen meneminen lukematta olisi multimaalisen typerää. Näin meidän joukkueellemme tapahtui eilisessä ottelussa Erää vastaan.
Harjoituksissa emme ole lähi päivinä harjoitelleet omalla tasollamme ja pieniä torkahduksia kesken harjoitusten on ollut havaittavissa. Peliin meneminen pienehkössä koomassa oli hypersupermaalisen typerää.
Toivottavasti opimme tästä oppitunnista ja lähdemme tuleviin koitoksiin pää pystyssä yhä kokeneempina. Faktahan on se, että kun asioita tehdään huolella, on saumaa näyttää, mistä se porvoolainen kana pissii.
Tänään harjoituksissa tempo oli taas maksimiteholla. Strömberg valaisi meidät takaisin raiteille ja harjoittelukin näytti suhk.koht. hyvältä. Huomenna vielä hyvät harjoitukset alle niin voimme hyvillä mielin lähteä lauantaina kohti Oulua.
Matkalla luvassa tietovisoja sekä hieman henkilökohtaisempia visoja, joita mm. Vähälä lupautunut pitämään, avustuksenaan C-kirjaimella alkava aikakausilehti.
Nyt on minun aikani hyvästellä blogi ja teroittaa kynä teräväksi seuraavalle bloggaajalle.
#28
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Katse eteenpäin!
Tänään ei jäänyt lapsille kerrottavaa - KATSE tulevaisuuteen! |
Liikapelaajan päiväkirja, osa 2
Täällä teidän iloksenne rakas puolustajanne Ahonen raportoi tämän viikon kohokohtia ja tulevien päivien koitoksia.
Itse olen elänyt melkoisen hullunmyllyn keskellä nämä pari päivä, kun lukukauden ensimmäinen koeviikko käynnistyi keskiviikkona. Harjoituksissa valot ovat olleet lähinnä sammuksissa, mutta on pommin varma, kun Strömpsteri korottaa ääntään, herää siinä väsyneinkin opiskelija.
Itse olen elänyt melkoisen hullunmyllyn keskellä nämä pari päivä, kun lukukauden ensimmäinen koeviikko käynnistyi keskiviikkona. Harjoituksissa valot ovat olleet lähinnä sammuksissa, mutta on pommin varma, kun Strömpsteri korottaa ääntään, herää siinä väsyneinkin opiskelija.
Maanantain harjoitukset olivat astetta kevyemmät. Toki hiki virtasi poskea pitkin ja pienpeli osuuden jälkeen lihaskuntoa pääsivät suurinosa pelaajista suorittamaan. Pienpelin pistepörssin kuningattarena vältyin punnerruksilta. Hietasen kanssa päästiin kilpailemaan kyseisestä tittelistä, mutta kyllä siinä lopulta kävi niin, että kananen vei munatkin pesästä. Onneksi kilpailun jälkeen yläfemmoja heiteltiin taas entiseen tapaan ja Sennikin oli jo osittain toipunut traumaattisesta kokemuksesta.
Tiistaina oli taas tosi kyseessä. Ns. hymy pyllyyn ja suunta kohti keskiviikon peliä. Joulumieltä oli myös ilmassa, kun Backman pääsi esittelemään joulukinkkujaan uusissa Salmingin mustissa shortseissa. Joulupukkikin oli näköjään jo ollut aikaisin liikkeellä, kun kolme pelaajaa saivat joululahjoja.
Osa hallilla olleista saattoi huomata punaisten tonttukenkien vilahtelevan harjoituksissamme.
Itse en voinut olla huomaamatta kirkkaan punaisia kenkiä jalassani... Enään puuttui glögi ja piparin tuoksu niin olisi jo voinut luulla, että PSS oli kerääntynyt hallille viettämään seuran pikkujouluja.
Piparin ja glögin sijaan saimme suumme makeaksi, kun harjoitusten päätyttyä Krista laittoi makeiset kiertoon. Illan "röhmyksi" kruunattiin Forsblom, joka rohmusi peräti 14 makeista. Onnittelut vielä Kristalle ja Annalle!
Toivottavasti kaikille jäi harjoituksista hyvä maku suuhun ja ovat valmiita taistelemaan tänään voiton kotiin!
# 28
tiistai 2. lokakuuta 2012
maanantai 1. lokakuuta 2012
Liikapelaajan päiväkirja, osa 1
Liikapelaajan päiväkirja palaa taas pienen tauon jälkeen
mutta koska elämme taloudellisesti hieman epävakaita aikoja, joudun ikäväksenne
ilmoittamaan että minun kirjoituksiani ette saa enää lukea sillä seuralla ei
ole varaa maksaa minulle vaatimaani kirjoituspalkkiota. Suruun on kuitenkaan turha vajota, sillä kuten
pelikentilläkin nuoruus jyrää kokemuksen ja vanhukset, myös liikapelaajan
päiväkirja jatkuu uusien tulevaisuuden lupauksien kirjoituksilla. Laadusta en silti ota vastuuta.
Tässä tiivistetty versio päiväkirjan ensimmäisestä viikosta,
koska managerini oli järjestänyt kalenterini täyteen kaiken maailman tapaamisia
ja minulla oli vaikeuksia ehtiä istumaan tietokoneen ääreen kirjoittamaan,
pitihän facebookissakin käydä jossain välissä.
Kausi siis alkoi lauantaina 22.9.12 susijahdin merkeissä.
Kauden ensimmäiseksi peliksi tekeminen näytti yllättävän hyvältä eikä pisteistä
luovuttu ilmaiseksi, jätettiin vaan pelaaminen kesken. Toisaalta kerran aloitettua
on helppo jatkaa. Reissuhan ei muutenkaan missään nimessä ollut turha vaikka
pisteet nyt Ouluun tällä kertaa jäivätkin.
Minna sai lievennettyä lentopelkoaan:
Helsinkiin laskeuduttaessa seniorikeltanokka uskaltautui jo irrottamaan otteen
edessä olevasta istuimesta lennon ajaksi ja ensi kerralla uskalletaan jo ehkä
pitää silmätkin auki. Hietanen taas oppi lentoturvallisuudesta: lentoyhtiöiden
pelastusohjeita ei kannata noudattaa nehän on tehty vain sen takia että on
jotain lukemista jos unohti ostaa seitsemän päivää lehden uusimman numeron.
Lisäksi Fruit Popissa rikottiin ennätyksiä ja onhan se Oulu nyt muutenkin niin kamalan kaunis kaupunki.
VR:lle myös tiedoksi,
että äkillinen myynnin kasvu on meidän joukkueen ansiota. Tunnin lentomatka kun
tuntui kymmeneltä joukkueen yleistä sähellystä seuratessa ja Millan juttuja
kuunnellessa. Kanssamatkustajat siis luultavasti vaihtoivat kaikki
paluumatkansa junalippuihin, siellä saa ainakin matkustaa rauhassa sen kymmenen
tuntia. Joten joku myyntipäällikkö kun luet tätä voit lähettää kiitoksena ne
ilmaiset Las Palmasin matkat suoraan minulle...
Oulun reissun jälkeen oli siis aika palata normaaliin
arkeen. Oli hyviä treenejä ja sitten
niitä p*… , vähemmän hyviä treenejä valmistauduttaessa
kauden kotiavaukseen. Treeneissä huolehdittiin hyvästä ilmapiiristä ja yhteisestä
kunnosta. Mirkku kertoi hyviä vitsejä ja Hietanen uhkasi tappaa fysiikkaosuuden
lenkillä oikoneet pelaajat (jotka lopulta nöyrinä juoksivat muita pidemmän
reitin) ihan vaan että jaksetaan sitten varmasti painaa se kolmaskin erä.
Perjantain kotiavauksessa oli tunnelmaa ja latausta siitä
piti huolen keltanokkien alkusirkus, jota Hietanen jatkoi pelissä ollen mukana
kaikissa kotijoukkueen maaleissa. Myös Krista Kosonen eiku Nieminen hoiti taas
oman tonttinsa vakuuttavan varmasti. Ensimmäinen kotipeli päättyi voittoon,
hyvä me! Viikonloppu jatkui junnujen osalta kauden avauspelillä Prota vastaan,
jonka tytöt hoitivat kotiin aikuisten naisten nauttiessa vapaasta viikonlopusta
kuka ties missäkin.
Taas on uusi viikko lähtenyt käyntiin, pari päivää aikaa
viimeistellä kuviot kuntoon ja valmistautua keskiviikon koitokseen: EräII :n
kaatamiseen.
Lisää joukkueen kuulumisia, seuraavan kynäniekan Noora
Ahosen päiväkirjamerkintöjä sekä ei herkille katsojille tarkoitettuja
videopätkiä tarjolla täällä PSS naisten ja tyttärien blogissa.
#8
Kaikenlaisia otoksia...
Tuttuja katsomossa, vai kainalotuoksujen mittaus?
Päätä pensaaseen
Lisää Tuula Heino-Kyllösen kuvia tyttöjen nuorten SM-sarjan ottelusta SB-Pro-PSS löytyy täältä.
Hulttionuoret Hyvinkäällä
Tyttöjen nuorten SM-sarjajoukkue vieraili sunnuntaina Hyvinkäällä. Videolla maalitunnelmia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)