Huoltajat Tuizi ja Sipe plokkaa pussissa huolttionuorten (tyttöjen SM-sarjajoukkue) matkalla Ouluun ja toivottavasti
myös takaisin.
Ihanaa saa nukkua pitkään VAPAA viikonloppuu… sit heräsin
tuohon typerään sarastuskellon viserrykseen, jonka muuten olen saanut
mieheltäni joululahjaksi! Pakko vaan vääntää ittensä sängystä ylös ja kolmelle
lapselle eväitä tekemään.
Ei sit ollukkaan vapaa viikonloppu vaikka niin mun
työvuorolistassa lukee. Kaikki kolme lasta pelaa eri puolilla Suomea. Onneksi
anoppi ja varakoti-Markku huolehtii pienemmistä. Itse pääsen mieheni kanssa
viettämään romanttista hotelliyötä Ouluun 20 muun PSSläisen kanssa.
Sabamaratonviikonloppu alkoi D-tyttöjen voitokkaalla pelillä
Auroralla. Kannustamisen välissä ja erätauoilla pilkoin, sekoitin, soseutin ja
kuumensin, katoin, hämmensin ja vatkasin, eli normi settiä. Mä kyl taisin
enemmän hoitaa ton kattomisen ja sekoittamisen ja tyttöjen varaäiti Arja hoiti
kaikki muut. Ruoka kyllä valmistui ajoissa ja 17 nälkäistä B-tyttöä sai mahansa
täyteen ja matka Ouluun alkoi.
Matka alkoi hiukan (jo tässä vaiheessa) aikataulusta
myöhässä, koska bussin tuunaaminen kesti odotettua kauemmin ja mun
matkatekemiset oli joku ängennyt bussin alle. Hiukka oli myös vaikeuksia DVD:n
kanssa, ääni kyllä kuuluu, mutta kuva ei näy. No Sami Hedbergiä voi kyllä kuunnellakin,
ei siitä kuvasta niin välii.
Matkan ensimmäiset 100 km sujui hiljaisuuden (vähän jo alkoi
pelottaa, että mitäköhän noi junnut nyt keksii) vallitessa. Pienet päikkärit ne
vaan otti ja taas oli virtaa. Senni ja Noora ei nukkunut vaan kehitteli matkan
ensimmäisen tietokilpailun, jonka huoltotiimi voitti selvästi. Palkintoa ei
vaan herunut, koska meitä syytettiin vilpistä ja lahjonnasta. Voiko pieni
Sisu-pastilli olla lahjontaa??? Jätettiin protesti!
Ensimmäinen pysähdys oli tietenkin Jari-Pekassa, ettei
isommat ostaisi mitään kiellettyjä aineita bussiin, olihan kyydissämme monta
alaikäistä. Vatsan toimitus onnistui hienosti myös Millalta pitkistä WC
jonoista huolimatta, huoltajan ei tarvinnut kaivaa laukustaan laksatiivejä. 7,5
min pitt stop piti kutinsa.
Matkalla kävimme ottamassa mallia Happee vastaan SB-Pro
liigapelista. Pääsimme ilmaiseksi sisälle. Kiitos Strömbergin. En halua tietää
millä keinolla liput oli hommattu, kiristämällä? Lahjomalla? Vai uhkaamalla?
Oli siinä pelissä pikkaisen huoltajallekin oppia kun Happeen huoltotiimi hoiti
mallikkaasti kasvovammaa. Kahden erän tarkkailun jälkeen olimme valmiita
jatkamaan matkaa.
”Meil on nälkä! Koska pysähdytään? Nälkä!” Omituinen älämölö
keskeytti mun romaanin lukemisen (Opas
kinesioteippaukseen). Kunnollisena huoltajana sovin kuljettajan kanssa
seuraavasta pysähdyksestä, joka oli pienen pieni huoltoasema jossain päin
matkalla Ouluun. Siellä ilkeä valmentajamme änkesi tytöt koirille tarkoitettuun
häkkiin ja kirjoitti vielä päälle RUOKINTA KIELLETTY! Ei hätää vanhemmat siellä
kotisohvillanne lapsenne ovat kyllä kaikki mukana bussissa, kiitos Sipen
pelastusoperaation.
Pulkkilassa oli seuraava huoltotoimenpide, ruokinta ja
iltapalan hankinta. Sitruunamuffinsseja, suklaata, limua (lue EDiä) ja tietenkin
paljon sipsejä. No vitsi, vitsi! Ei kai kunnon huoltaja tälläistä iltapalaa
nuorille urheilijan aluille syöttäisi! Pimeässä vesisateessa (onneksi ei sada
lunta) matkamme jatkui kohti Oulua!
Ouluun päästyämme majoittauduimme 5 tähden hotelliin, niin
kuin aina reissuillamme. Kiakin oli tyytyväinen kun ei tällä kertaa joutunut
sikalaan. Tyttöjen huonejako oli onnistunut, ainakin hotellin puolesta, kun
kolme pienintä prinsessaamme oli saanut saman huoneen avaimet kolmen karvasen
miehen kanssa. Huoltaja tämänkin selvitti ja miehet saivat onneksi toisen
huoneen. Tytöt lenkille ja huoltajat valmentajien ASENNE-avustuksella loihtivat
tytöille iltapalan.
Klo 23:35 vihdoinkin pääsen viettämään laatuaikaa =
romanttista hotelliyötä mieheni kanssa, joka kuorsaa jo viereisessä sängyssä!
Huomenna (jos enää jaksan kirjoittaa) voitte lukea kuinka
huoltaja selviytyi pelistä ja pääsikö koko porukka takaisin Porvooseen!
Tuizi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä hölmöile, isosisko valvoo!