Rainio tunnustaa: Mikä Lappeenrannassa kiehtoo?

Heissan, oon siis Hanna tai no Rainio (tuntuupi et se etunimi on kokonaan unohdettu)
Mutta kuitenkin:
Olipa kerran alkukevään lämmin, ei-niin-keväinen ilta, olimme juuri palanneet täppämetsältä ensimmäinen täppä taskussa ja
mie istuin autossa vielä hieman pilvissä leijuen, sitten kännykkäni piippasi ja se oli viesti blogimestari
Vähälältä ja tiesin heti että nyt oli miun vuoroni loistaa ja tässä sitä nyt ollaan kirjoittelemassa teille tämän
pienen hulttion elämästä.

Palatakseni vielä tuohon täppä metsällä käymiseen, oli siis koittanut se aika mitä koko hulttiolaumamme oli odottanut
aina kuuman kesän uuvuttavista eräjuoksuista asti ja nyt se aika oli koittanut. Oli juhlapäivä, eikä mikä tahansa juhlapäivä vaan 1.finaalipäivä ja vastuttajaksemme asteli edellisvuoden toiveuusintaa varteen Koovee. Olimme valmistautuneet koitokseen
todella hyvin, myös Albertin peukalo ja miun etusormi. Kentällä ei mistään ongelmista ollut tietoakaan vaan peli kulki

todella hyvin eli olimme tylyjä emäntiä ja vastustajalle ei löytynyt yhtään tilaa kentällä, saatoimme heidät kiltisti
sääntöjen sallimissa rajoissa "saattohoitoon" ja pelasimme pilke silmäkulmassa, tämän seurauksena lopputulos oli juuri se mitä haluttiin. Saatin riittävä määrä tyylikkäitä maaleja ja vielä tyylikkäämpiä tuuletuksia toiseen päähän ja näin ottelu päättyi meille lukemin 5-2. Tästä voitosta saimme nauttia ehkä kokonaisen viisi minuuttia ja siiten katseet käännettiin jo kohti ensi viikkoa.

Meillä on siis ilmeisesti joukkueemme sisällä menossa ikävä sormileikkijakso... Otinpa sit kunniatehtäväksi jatkaa sitä ja onnistuin heittämään auton oven kiinni sormeni ollessa sielä välissä. Se oli vähän erillainen harkkojen päätös ja sinä iltana tulivatkin tutuiksi niin röntgenkuvaukset ja lääkärin kommentit mutta ehkä eniten ympäröivien ihmisten kauhistelevat katseet...

Mutta palatakseni taas edelliseen (olen erittäin taitava epäjärjestelmällisyydessä) Täppämetsän jälkeen suuntasin siis kulkuni Lepraan, mutta koska olen tunnollinen ja ahkera urheilijanalku suoritin palauttavan liikunnan olosuhteista huolimatta ja sainpa lenkille mukaan vielä herra kesälomalaisen. Ja tähän väliin mainitsen että en tiedä Leprasta juuri mitään, olen jopa eksynyt sinne.. Ja en ollut ennen Allun kysymysytä kuullutkaan Vedystä ja Atomista mutta katsotaan mitä voin asialle tehdä.

Maanantai aamuna kotiin palattuani huomasin että palaaminen oli viikon suurin virhe, katsoin ikkunasta ulos ja näin jotain järkyttävää: TAKATALVEN !

Kuvan takatalvi ei ole Porvoosta

 ja en ole optimisti, uusi talvi ei siis ole vanhan surma. No tässä tilanteessa eivät auttaneet edes F. Holmergin sananlaskut vaan oli pakko raahautua kouluun... Kun saavutin tuon ihanan kivilaatikon sain selville että sinne meneminen olin viikon toiseksi suurin virhe. Sillä ekalla tunnila en meinannut löytää oikeean luokaan, mutta koska periksi ei anneta
jatkoin tokalle tunnille. Silloin löysin jo oikean luokan, mutta oltuani siellä melkein tunnin tajusin että olen ilmoittautunut väärälle kurssille ja että miun ei todellakaan kuuluisi olla sielä missä olen...

Illasta kokoonnuimme sitten taas kotikolollemme pienpelien merkeissä, tässäkin tapahtumassa näki joukkueemme ilmeestä, että finaali viikolla ollaan ja periksi ei anneta. Jopa tämän hulttion treenaminen näytti siltä miltä kuuluukin ja tulostakin alkoi syntymään, liekö syy sitten vedyissä ja atomeissa, Ken tietää mutta ei kerro. Tästä on joka tapauksessa loistavaa lähteä kohti kauden vikaa viikonloppua ja revanssivoiton hakemista.

Tässä teille maistiainen tämän Lappeenrannassa ravaajan elämästä... Joka muuten juuri tajusi myöhästyvänsä kololta jos istuu tässä yhtään kauempaa eli nyt on tullut aikaa lopetella ja luovuttaa kunniatehtävä
seuraavaksi Hilmikselle. Koitan vielä vastata Albertin jättämiin kysymyksiini parhaani mukaan ja tietenkin jättää Hilmiksille pari pähkinää purtavaksi.

Minä kauden alussa

1.Suurin ja tärkein rituaalini ennen pelejä on hermoilu/jännitys, jonka usein alotan hyvissä ajoin -> pari päivää ennen peliä.

2.Tähän kohtaan haluan sanoa sen että näin ei suinkaan ole aina. Ja pitääkö tässä nyt selitellä, kyseessä on erittäin harvinainen virus jota ilmenee koko maailmassa vain miulla, eli se ei leviä. Haluan kertoa että oireet alkoivat tavattuani poikaystäväni Lappeenrannassa.

3.Tähän kohtaan sain selvityksen omalta nimettömältä lähteeltä ja se kuuluu näin; Vain torilla myytävistä atomista ja vetystä ei ole tietoa mutta torilla ja satamassa myytävänä olevat vedyt ja atomit ovat täytettyjä lihapiirakoita.

4.Idoleita salibandyssa on kolme:
Henri Johansson ja koska se vaan on loistava ei sitä osaa selittää.
Juha Kivilehto ja koska suomen, ja ehkä koko maailman, paras pakki.
Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä miun oma iskä! Ja koska se on iskä ja koska se on suomenmestari ja muutenkin loistava peluri!

Ja tässä vielä kysymykset Hilmikselle:
1.Paras salibandy muisto?
2.Kana vai muna?
3.Uskotko rituaaleihin ennen ottelua?
4.Paraneeko polvi pojasta?

- Rainio