MINNA ON HYVÄ MUIJA!

Tässä olen minä, Minna, kauden alussa

 MINÄ, MINNA, JA MINUN AJATUKSENI

Ihan aluksi haluan kertoa,että kamariprinsessamme ja blogimestarimme Vähälä, ei lahjonta yrityksistäni

huolimatta suostunut tätä tarinaa puolestani tekemään, kuten jo tekstin laadusta jokainen voi sen päätellä...

Joten ihan pienen pieni katsaus vanhaakin vanhemman kehärääkin elämään ja ajatuksiin!

Aamuni alkavat herätyksen soidessa aina väärään aikaan herättäen minut juuri fantasioideni kohokohdasta

ja herätys arkeen on tosi. Ulkona on vieläkin pimeää ja kylmä ja töihinkin pitäisi mennä.

Ainoa joka sängyssäni on virkeänä, on gangsteri kaksikosta se pienempi joka kuolan valuessa vaatii minua nousemaan ja

täyttämään hänen ruokakuppinsa sheban herkullisilla lohipaloilla. Kaksikosta se isompi, taas makoilee sohvalla , lieneekö fantasiat sielläkin menossa vikinästa ja sätkimisestä päätellen. Säälimättömänä 

emäntänä herätän isomman jänis jahdiltaan ja kaksikko saa painua ulos omatoimiselle aamulenkille minun vielä hortoillen puoli pökerryksissä.

Työpäivästäni ei juuri tarinaa irtoa, aamuksi töihin ja 

iltapäiväksi kotia, se riittää.

Kotiin tultuani iloinen kaksikko jo ulko ovella odottelee ja päivän toinen omatoiminen on tosi asia. Ja kuten niin monesti ennenkin kaunis keittiöni on muuttunut päivän aikana kaatopaikaksi kaksikon toimesta. Seurauksena tästä kaksikko saa jälleen kuulla katteettomia uhkauksia, kuten sisälle ei ole mitään asiaa, nirri pois tai jos vielä kerran…  Ainoa joka uhkailuni jollakin tapaa noteeraa on pellon toisella puolen asuva naapurin emäntä joka on jo uskoakseni oppinut, etteivät uhkailuni koske häntä. Treenipäivinä tässä kohtaa alkaa olemaan jo kiire ja hyppään urheiluautoa, pikemminkin Ferraria muistuttavaan siniseen enkeliini, jonka konepellin alla jylläävät huimat hevosvoimat. Näin ollen olen jälleen kerran ennätysajassa auroralla jättäen moottoritiellä taakseni mersuja, jaguaareja kuin audejakin. Tästä vinkkinä Sandbergille, että voisi audinsa vaihtaa korealaiseen ferrariin J 

Minä pelissä

Treeneissä aurora halli täyttyy nuorempien junioreidemme iloisesta naurusta. Aivan mieletön määrä intoa ja nuoruuden energiaa mikä heistä pursuaa. Olenhan itsekkin ollut joskus samanlainen, mutta jos edes ripaus tuosta energiasta liikenisi minulle niin sillä selviäisi jo pitkälle. Siis kyllähän vanhakin irrotella osaa, mutta leikit ovat vain hieman erilaisia kuin pienemmillä junnuillamme. Ja tässä taannoin kun Hurmaava valmentajamme Strombergi huomautti minua, että mummo ei sitten vedä viikonloppua pidemmänkaavan mukaan ja samaan huutoon vastasi Oksman muistuttaen minua siitä kuinka toipumiseni tästä kestäisi huomattavasti kauemmin kuin heillä nuoremmilla. Hyvin lähellä totuutta, mutta löytyy sitä turnauskestävyyttä tarpeen niin vaatiessa. Vaikka olenhan viimeiset 8 kuukautta elänyt lähes synnitöntä elämää rakkaan harrastuksen vieden suuremman osan aikaani työn ohella. Mahtaakohan elämäni vielä palata ennalleen?  No en ainakaan vielä ole valmis palaamaan entiseen. Onhan tämä kulunut vajaa vuosi ollut ainakin minulle uutta ja aivan huikeaa. Eihän mikään voita sitä tunnetta, kun rankkojen treenien jälkeen yöllä herään siihen, kun tämä huippuunsa trimmattu nuori vartaloni tuntuu olevan hyvin pitkällä kuolinkankeustilassa tai sitä kun tietää antaneensa kaikkensa tai vaan sitä, että saa olla osana tässä kaikessa. Huikeeta siis… 

Minä pelissä opan kanssa

Minä pelissä

Minä pelissä ja tukka takana

Kaudestamme on vielä jäljellä kolme peliä, kaikki kotipelejä. Sanomattakin selvää kuinka tärkeistä pisteistä taistelemme. Kaikki siis auroralle kannustamaan nuoria tähtipelaajiamme, onhan yleisön tuki tärkeää varsinkin silloin kuin on hieman vaikeaa. Tulemme taistelemaan jokaisessa vaihdossa ja jokaisesta pallosta, taistelemme kaksinkamppailusta voiton, otamme iskuja vastaan ja myös jokaisen saatana iskun annamme takaisin. Yhteenvetona siis – MEIDÄN VERI EIOLE AINOA VERI JOKA LOPPUKAUDESTA AURORALLA TULEE LENTÄMÄÄN!!!

 Nyt onkin aika vastailla aivan mahtavan nuoren naisen Ollen kysymyksiin: Vapaa-aikani  kuluu yleensä leväten ja ystävieni parissa. Kaikilla meillä on päiviä jolloin positiivisuus tuntuu  hyvin kaukaiselta asialta, myös minulla, yllättävänkin usein. Mutta usein se päivä on huomattavasti parempi kunhan vain jaksaa nähdä asioista ne hyvät puolet. Lempi sanaa minulla ei omasta mielestäni ole mutta kasku, mikä laulaen tulee se viheltäen menee sopii varmasti minulle. Olen ihan oikealta alkuperältäni Askolasta, Monninkylästä, mutta jo hyvin hyvin hyvin kauan asunut Liljendaalissa(joka loviisaan nykyään kuuluu). Ja kyllä se toinenkin kotimainen kieli tietyissä tilanteissa sujuu, ei hyvin mutta jotenkin ;)

 Ja näin blogiaikani on käymässä vähiin ja seuraavaa huikeaa tarinaa meille esittelee Laihon Roosa ja tässä roosalle parit kyssärit…

1.  Olle blogissaan puhutteli minua tyttönä. Kuinka nuorena minua pidät? :D

2.   Entä kuinka vanhalta HooVee näyttää?

3.   Holmberg &Törnqvist kaksikolla on tietokonepeli jossa Hynynen&Virtanen esiintyy parina ja ymmärtääkseni Mikki on heidän lapsi. Minua suuresti kiinnostaisi, jos saisit selville, että kumpi heistä synnytti Mikin?

Ja näin nyt on vuoroni TODELLAKIN lopettaa ja toivottaa kaikki fanimme tervetulleiksi auroran parrasvaloihin katsomaan huippusalibandyä!!

# 23  (wanna be 27)